Mistä johtuu, että raavas suomalainen mies

saa hengen omilta pieniltä, viattomilta lapsilta ja omalta vaimolta, mutta ei sitten millään, ei vahingossakaan itseltään? Miksi se on aina vain korkeintaan hyvä yritys, mutta huono lopputulos?



Mitä hän kuvittelee olevan täällä sen jälkeen hänelle tarjolla? Ymmärrystä, lohtua, anteeksiantoa? Turha ja väärä luulo, sanon ma! Sitä ei heru ainakaan tältä lyyliltä, joten jonoon vaan.