On niin ikävä ihastusta
Ei meistä tuu ikinä mitään, ei saa tulla, mutta sydämessä vaan kalvaa. Tosi apea olo. Vertaistukea? Sniif
Kommentit (12)
Ihan samat ajatukset. Minullakin on ikävä.
Sama täällä.
Mutta muista: Jos meistä olisi tullut pari, me olisimme riidelleet ja eronneet, ja nyt vihaisimme toisiamme.
t. ihastuksesi
No niin olisi varmasti tässäkin tapauksessa. Mutta silti.
Sinänsä lohdullinen ajatus että nyt kaikki ri pääty riitaan ja vihaan.
Ei tuollaisia ihmisiä kannata kaivata joiden kanssa kaikki loppuisi vihaan.
Minä ainakin pitäisin ihastustani hyvänä aina vaan 😊
Olet ajattelulla luonut mielikuvan
kohteesta jota ihailet.
Et siis ihaile henkilöä sinänsä, se on mahdotonta, vaan mielukuvaa.
Se on suurta harhaa ja itsepetosta.
Joojoo mutta niinhän elämässä pariudutaan?
Ei se ole pelkkää ihailua vaan myös puhdasta himoa, se ei ole kuviteltua.
Mies johon olen ihastunut, on hyvin varovainen, ja varovaisuus on tarttunut minuunkin. En enää uskalla edes ajatella olevani ihastunut, vaan pidän meitä kavereina. Kävimme muutamilla treffeillä ja meillä oli oikein kivaa, mutta mies ei tehnyt mitään aloitteita läheisyyteen. Siinä kohtaa mietin, että tämä ihastumisvaihe on jännittävää aikaa, kun ei tiedä mihin se johtaa. Silloin olin kuitenkin melko varma että meistä tulisi pari, mutta nyt en enää jaksa uskoa. Päätin että en enää ota yhteyttä enkä ehdota tapaamista, kun olin aluksi liian innokas. Nyt mies laittaa harvakseltaan viestiä, mutta sävy on etäinen vaikka livenä hän on tosi kiva ja rento. Höh.
Samma här!