Miten paljon se on ihmisestä itsestä kiinni, jos elämässä ei koskaan tapahdu mitään, ei ole ihmissuhteita, tapahtumia, minnekään ei kut jne?
Miten paljon se on ihmisestä itsestä kiinni, jos elämässä ei koskaan tapahdu mitään, ei ole ihmissuhteita, tapahtumia, minnekään ei kutsuta jne? Jos alkaisi vain käydä paikoissa ja tutustua ihmisiin, muuttuisiko elämä? Vai onko se vain keksitty juttu, että elämässä alkaa tapahtua kaikkea jos niin itse päättää?
Kommentit (10)
Ei minun elämässä tapahdu mitään eikä ole ihmissuhteitakaan. Aika tylsä elämäni on kun ei ole töitäkään enää.
T: kiltti mies
Ei muutu. Yksinäinen istuu niissä tapahtumissakin yksin.
Voi kuule! On ollut tapahtumia tässä muutaman vuoden sisään. On kuollut äiti ja hyvä ystävä, , on sairastunut isä kuolemanvakavasti, on vaihtunut työpaikka, on tehty yliopistotutkinto, on muutettu pariin kertaan jne. Tässä ei tartte lähteä etsimällä etsimään elämää jostain turhanpäiväisestä diipaa-daapa-häppeningistä.
Odotan ja toivon, että tulisi joskus elämänvaihe, jossa ei tapahdu yhtään mitään.
Tottakai se on itsestä kiinni! Suomessa pyritään elämään muita häiritsemättä, jos ei asialle ikinä mitään tee niin silloin saa kuin saakin olla ihan rauhassa.
On se itsestä kiinni ja rahasta toki. Ei rahaton voi hirveästi mennä minnekään. Kahvikin maksaa sen 4 euroa eikä ilman pärjää.
On siinä varmasti paremmat mahdollisuudet saada lisää tapahtumia elämään jos käy paljon paikoissa, riennoissa ja matkoilla. Käyminen jossain on jo itsessään tapahtuma, jota on kiva odottaa ja muistella jälkeenpäin. Lisäähän se paljonkin tarkoitusta elämään.
Ehkä rohkeasti kannattaa itse aloittaa juttelu vaikka jossain tapahtumassa esim. säästä naapurin kanssa. Suomalainen kyllä yleensä alkaa juttelemaan, mutta ei uskalla useinkaan tehdä aloitetta.
Jos joku on niin mörökölli, ettei vastaa, niin eihän siinä paljon häviä.
Kaikki on itsestäsi kiinni. Jos aina istut yksin jossain, edes ulkona, ja toivot niin että joku tulisi jutuille, se on lähes turhaa. Erittäin harva ihminen on kiinnostunut vaan menemään jonkun yksinäisen luokse ja luoda tuttavuutta hymymielin ja tarjoillen sinulle elämyksiä, joka muuttaisi maailmasi. Miksi muut olisivat velkaa tulla luoksesi? Miksi tapahtumien pitäisi tulla luoksesi, jos olet itse tekemättä mitään? Montako kertaa olet ollut oma-aloitteinen ja mennyt juttelemaan toisille ensin, tai vaikka kommentoinut "kiva hattu, paita"? Ellet jollain tapaa erotu muista vaikka pukeutumisella joka viestii kutsua tulla jutuille tai vetovoimaa kuin jokin huume, tai jollain muulla tapaa pistä muiden silmiin, kannattaa itse tehdä sen minkä toivoisi itselle tapahtuvan.
Ei. Osalla ei ole rahaa. Kemiat vaikuttavat ja mitä joku muu arvostaa jne. Arvomaailmat voivat olla erilaisia luonnostaan.
Täysin itsestä kiinni, ainakin naisilla.