Mä en ole koskaan laskenut rahojani tarkkaan enkä varsinaisesti säästänyt
Vaikka en käynyt töissä opiskeluaikoinanikaan, ja oon aina tehnyt osa-aika työtä eli siis saanut pientä palkkaa. Ainoat tuket, mitä ikinä olen saanut on opintotuet ja lapsiin liittyvät tuet. Mutta mulla oli lahjaksi saatu omistusasunto Kalliossa jo vauvasta ja 3-kymppisenä sain kesämökin Nuuksiosta ja kiinteistön Espanjasta.
Isoäidiltäni sain ennakkoperintönä 200 000 euroa. Lapsena mulle oli myös ostettu Elisan puhelinosake, siitä tuli arvokas kun elisa listautui pörssiin.
Isoäitini lahjoitti 3 vuoden välein sen silloin kai verottoman maksimin eli 3999 euroa.
48-vuotiaana perin 1,5 miljoonaa euroa.
Kommentit (8)
Eihän tuo ole juuri mitään. Taskurahoja.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko meni, kun keksit tarinan?
Häh, ei ole mitään keksintöä. Mun isoäidillä oli miljoonavarallisuus ja hän jakoi sitä jo eläessään ja kuollessaan varoja oli jäljellä 3 miljoonaa. Isäni, yksi kolmesta lapsesta sai siis miljoonan ja kuoli vain 4 vuotta äitinsä jälkeen. Perin siis hänen varallisuutensa.
Ap
Varakkaissa suvuissa se on just tollasta. Käytkö töissä vai mitä teer? Entä lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa suvuissa se on just tollasta. Käytkö töissä vai mitä teer? Entä lapsesi?
Edelleen osa-aikaisessa työssä, pääosin 3 päivää viikossa. Käyn siksi, että se tuo virikettä päiviin. Jos olisin saanut isommat rahat jo nuorempana, olisin tuskin mennyt työelämään ollenkaan vaan ollut joku käsityöyrittäjä, jonka ei tarvitse tienata tms.
Vaikea sanoa, olisinko onnellisempi siinä tapauksessa kuin nyt, mutta en usko. Työ on tuonut elämään kuitenkin sitä tiettyä asemaa, jota ihmiset arvostavat ja nyt myöhemmin työyhteisön ja työkaverit, joihin kuulua.
Lapset opiskelevat lukiossa, emme ole edes ehdottaneet että etsisivät kesätöitä. Itsekin rakastin lorvehtia nuorena.
Lisäksi asumme niin pienellä paikkakunnalla, jonne muutimme Helsingistä lasten ollessa ihan pieniä, ettei täältä varmaan mitään kuitenkaan löytyisikään.
Kiva juttu! Nauti elämästä.