Lue keskustelun säännöt.
En vain pysty ymmärtämään, että miksi yksinasuva , töissä käyvä ihminen hankkii koiran???
02.06.2026 |
Lyhyesti kerrottuna: naapuriin muutti yksin asuva nuori nainen, joka käsittääkseni tekee kahdeksan tunnin työpäivää arkisin.
Hänellä on koira, labradorin noutaja.
Meillä menee työvuorot aina ristiin kun hän on töissä, olen minä kotona ja toisinpäin.
No koira tietenkin haukkuu ja ulisee kun emäntä on pois kotoa. Nainen käy töissä ja tietenkin myös muualla, mihin ei voi ottaa koiraa mukaan kuten viihteellä tai kavereillaan.
Miten laki sallii moisen, että lemmikki on viitenä päivänä viikossa yksin ehkä jopa toistakymmentä tuntia?
Ei varmana ole ainoa koira Suomessa, joka on yksin kotona. Voisiko joku muu yksin asuva koiranomistaja perustella koiran hankkimista?
Kommentit (17)
Laita lappu. Koira saattaa kärsiä ahdistuksesta. Ja liian pitkät ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai minäkin uikuttasin kun pillun makuun päässyt ja sitten pillu lähti pois
Ehkä tilanne on koiraa hankkiessa ollut eri, mutta tuossa tilanteessa olisi parasta etsiä koiralle uusi koti tai päivähoitopaikka. Eläinrääkkäystä tuo on.
Jos täytyy olla kaveri niin eikö kissa pärjäisi paremmin yksin? Ei tuo punkkejakaan sisälle. Lenkille voi ottaa sitten vaikka naapurin Maijun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsin moni hankki koronakoiran silloin kun oli koronavuosina etätöissä kotona. Ja yksinoloa ei niille koirille opetettu ollenkaan.
Asun yksin ja mulla on koira. Käyn töissä. Olen hankkinut koiran, koska tykkään koirista, sekä seurana että harrastuskaverina.
En myöskään usko, että koira, oikein siihen totutettuna pennusta asti, kärsii työpäivän yksinolosta. Ei ainakaan itsenäisemmät rodut. Oma koirani on itsenäinen "rottakoira"-terrieri. Kun lähden töihin, se jää köllimään. Ei ulise eikä hingu perään. Kun palaan kotiin, se venyttelee ja on rauhallisen oloinen, tervehtii rauhallisesti. Ei ole koskaan ollut eroahdistusongelmaa.
En myöskään harrasta työpäivinä mitään, missä koira täytyisi jättää toisen kerran yksin. Se on hinta yksin koiranpidosta, minusta. Kokisin vääräksi lähteä vaikka kuntosalille tai harrastusryhmään tai ravintolaan syömään (paitsi sellaiseen, mihin saa koirakin tulla, niitäkin onneksi lähettyvilä on). Käyn sitten koiran kanssa pitkillä lenkeillä, agilityssä ja tokossa vaan.
Uskon aidosti, että koira on tyytyväinen elämäänsä. Vaikka onkin 9 h päivässä yksin 5 päivää viikossa. Ja asun vieläpä kerrostalossa, joka on myös joidenkin mielestä kauhistus 😅 (Itse en usko, että sitä koiraa kiinnostaa asuinmuoto pätkääkään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on voinut hankkia sen koiran ollessaan parisuhteessa. Itse jäin eron jälkeen koirani kanssa kaksin ja silti oli töissä käytävä. Onneksi oli ihanat naapurit jotka ymmärsi, että koiralla menee hetki tottua uuteen tilanteeseen. Ja koira oli se, joka piti työn ohella elämäni kasassa eron jälkeen.
No katoku se koira on joillekkin status juttu eikä mitään muuta. Mulla oli tällainen kaveri nuorempana. Oli vähän väliä jos jonkinlaista "coolia" rotukoiraa ja kissaa, mutta jaksoi jokaista aina max vuoden ikäiseksi ja sitten möi ne niin kuin ei mitään. Ja kohta oli taas somessa esittelyssä uusi coolin rodun pentu. Kunnes kyllästyi taas. Sama kävi hällä lapsen kanssa. Raskautta hehkutettiin ja vauvasta laiteltiin kuvia jne ja kyllästyi siihenkin. Lapsi otettiin sijoitukseen eikä ole edelleenkään hänen kanssaan missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kuvatussa tilanteessa on kyseessä eroahdistusongelma koiralla, ei mikään normaalitilanne. Ei useimmat koirat tuolla tavalla hauku ja ulise yksin ollessaan. Se ei ole mikään "tietenkin"-juttu, vaan poikkeuksellista ongelmakäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin ja mulla on koira. Käyn töissä. Olen hankkinut koiran, koska tykkään koirista, sekä seurana että harrastuskaverina.
En myöskään usko, että koira, oikein siihen totutettuna pennusta asti, kärsii työpäivän yksinolosta. Ei ainakaan itsenäisemmät rodut. Oma koirani on itsenäinen "rottakoira"-terrieri. Kun lähden töihin, se jää köllimään. Ei ulise eikä hingu perään. Kun palaan kotiin, se venyttelee ja on rauhallisen oloinen, tervehtii rauhallisesti. Ei ole koskaan ollut eroahdistusongelmaa.
En myöskään harrasta työpäivinä mitään, missä koira täytyisi jättää toisen kerran yksin. Se on hinta yksin koiranpidosta, minusta. Kokisin vääräksi lähteä vaikka kuntosalille tai harrastusryhmään tai ravintolaan syömään (paitsi sellaiseen, mihin saa koirakin tulla, niitäkin onneksi lähettyvilä on). Käyn sitten koiran kanssa pitkillä lenkeillä, agilityssä ja tokossa vaan.
Uskon aidosti, että koira on tyytyväinen elämäänsä. Vaikka onkin 9 h päivässä yksin 5 päivää viikossa. Ja asun vieläpä kerrostalossa, joka on myös joidenkin mielestä kauhistus 😅 (Itse en usko, että sitä koiraa kiinnostaa asuinmuoto pätkääkään)
Ootappa kun palstan eläinoikeuste**oristit näkevät tuon selontekosi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteet muuttuu. Mulla oli isompi perhe silloin kun hankin koiran. Ja hankin sen muiden perheenjäsenten toiveesta! No minä jäin sitten koiran kanssa kaksin, ja töissä on käytävä. Vaihdoin työpaikan lähelle kotia ja osa-aikaiseen (ja pienempipalkkaiseen!), jotta ehdin olla koiran kanssa. Ja en todellakaan anna koiraani vieraan hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin ja mulla on koira. Käyn töissä. Olen hankkinut koiran, koska tykkään koirista, sekä seurana että harrastuskaverina.
En myöskään usko, että koira, oikein siihen totutettuna pennusta asti, kärsii työpäivän yksinolosta. Ei ainakaan itsenäisemmät rodut. Oma koirani on itsenäinen "rottakoira"-terrieri. Kun lähden töihin, se jää köllimään. Ei ulise eikä hingu perään. Kun palaan kotiin, se venyttelee ja on rauhallisen oloinen, tervehtii rauhallisesti. Ei ole koskaan ollut eroahdistusongelmaa.
En myöskään harrasta työpäivinä mitään, missä koira täytyisi jättää toisen kerran yksin. Se on hinta yksin koiranpidosta, minusta. Kokisin vääräksi lähteä vaikka kuntosalille tai harrastusryhmään tai ravintolaan syömään (paitsi sellaiseen, mihin saa koirakin tulla, niitäkin onneksi lähettyvilä on). Käyn sitten koiran kanssa pitkillä lenkeillä, agilityssä ja tokossa vaan.
Uskon aidosti, että koira on tyytyväinen elämäänsä. Vaikka onkin 9 h päivässä yksin 5 päivää viikossa. Ja asun vieläpä kerrostalossa, joka on myös joidenkin mielestä kauhistus 😅 (Itse en usko, että sitä koiraa kiinnostaa asuinmuoto pätkääkään)
Koirat ovat sopeutumisen mestareita ja varmasti oppivat tyytymään yksin elämiseen kerrostalossa.
Minä asuin ennen ok-talossa lähiössä aidatulla tuhannen neliön pihalla ja kuvittelin, että koirani oli onnellinen. Sitten muutin koiran kanssa maalle ja näen sen valtavan eron koirassa minkä maallemuutto sai aikaan. Koirani ei todellakaan ollut onnellinen ahtaassa lähiöelämässä vaikkei se millään lailla silloin oireillutkaan. Koirat eivät todellakaan kuulu kaupunkeihin vaikka itsekkäät ihmiset (niinkuin minä aikaisemmin) niin kuvittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään siitä tunteesta kun koira nylkyllää minua paljaalla pillulla.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kuvatussa tilanteessa on kyseessä eroahdistusongelma koiralla, ei mikään normaalitilanne. Ei useimmat koirat tuolla tavalla hauku ja ulise yksin ollessaan. Se ei ole mikään "tietenkin"-juttu, vaan poikkeuksellista ongelmakäytöstä.
Näin todellakin! Erittäin monet koirat viettää omistajiensa työpäivät yksin kotona ilman mitään ongelmia. Ja voi tulla ap:lle yllätyksenä, että vaikka koiralla on enemmän isäntäväkeä kuin se yksi, niin Koira saattaa silti joutua olemaan päivisin yksin kotona - perheenjäsenet kaikki töissä ja koulussa..
Jos koiran haukkumisesta ei kerrota naapurille itselleen, hän ei välttämättä tiedä siitä.
Ehkä naapuri jäi koiran kanssa yksin eroamisen takia.
Mahdottomaan tilanteeseen ei todellakaan kannata koiraa ottaa.
Hirveän surullistahan tuo on