Yhteydenpito aikuisiin lapsiin

Kysymys teille, joilla on jo aikuisia lapsia!

Pidättekö oma-aloitteisesti yhteyttä kotoa pois muuttaneeseen jälkikasvuun? Kyselettekö heidän kuulumisiaan vai arvioitteko, että se on tungettelevaa? Miten tasapainottelette?

Olen 44-vuotias, ja äitini ei koskaan ota minuun yhteyttä oma-aloitteisesti eikä kysele kuulumisia. Välimme ovat kaikin puolin asialliset, mutta yhteydenpito on kokonaan minun vastuullani. Näin on ollut yli 20 vuotta, siitä asti kun muutin pois kotoa. Johtuu ehkä siitä, äitini on pyhästi päättänyt ettei "sekaannu" aikuisten lastensa elämään - eikä kyllä sekaannukaan! Asetelma tuntuu kieltämättä joskus oudolta (nuorempana tuntui jopa ikävältä), mutta ehkä tämä on nykyinen normi..?

Ja kyllä, pidän itse yhteyttä häneen, kyselen kuulumisia ja koitan toisinaan kertoa omianikin.