Lue keskustelun säännöt.
Sukulainen kontrolloi muiden sukulaisten suhteita
30.05.2026 |
Melkein 80v isäni alkoi eläkkeelle jäätyään kytätä sitä, miten nuoremmat sukulaiset on keskenään tekemisissä ja velvoittaa meitä muita kyläilemään ja muistamaan toistemme merkkipäiviä ym.
Olen 52v ja tuntuu sekä hassulta että ärsyttävältä, kun isäni tenttaa, olenko lähettänyt synttärikortin jollekin, koska olen viimeksi käynyt katsomassa kauan sitten kuolleiden sukulaisten taloa tai onko jonku sukulainen kutsuttu lapseni rippijuhliin. Hän myös lukee 30v sitten kuolleen enonsa nuoruuden päiväkirjoja ja arvostelee, ettei eno ollut tekemisissä jonkun sukulaisen kanssa.
En koe olevani tilivelvollinen näistä tekemisistäni. Vastaan lyhyesti ja lopetan keskustelun aiheesta. Joskus en vastaa ollenkaan. Mistähän tuollainen käytös johtuu? Ei isäni työvuosinaan ollut tuollainen.
Kommentit (7)
Onko hän sitten itse tekemisissä sukulaisten kanssa, voisiko heijastaa omaa syyllisyydentuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä jonkin verran. Työvuosinaan oli hyvin työkeskeinen ja itse muistan hänet aika etäisenä isänä siihen asti, kun jäi eläkkeelle.
Ainakin kuulostaa siltä, että elämässä on liian vähän muuta. Mutta niin kai vanhoilla usein on. Ympyrät pienenee.
Kuulostaa samalta kuin se että äitini jotenkin kuvittelee minun omaavan saman historian kuin hän, että olisin jotenkin tietoinen miten hänen lapsuuden perheessään on eletty ja kuinka isänsä eli minun isoisäni olisi huolehtinut asioista ym. Itse valitsi kasvattaa minut erossa noista ihmisistä ja nyt odottaa ollessani aikuinen että olisin jotenkin ylpeä ja kiitollinen kuinka pappa oli milloin mitäkin tehnyt. Enhän tuntenut koko ihmistä omassa lapsuudessani, tavannut muutaman kerran! Ja se henkilö pitäisi nyt nostaa jotenkin jalustalle?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samalta kuin se että äitini jotenkin kuvittelee minun omaavan saman historian kuin hän, että olisin jotenkin tietoinen miten hänen lapsuuden perheessään on eletty ja kuinka isänsä eli minun isoisäni olisi huolehtinut asioista ym. Itse valitsi kasvattaa minut erossa noista ihmisistä ja nyt odottaa ollessani aikuinen että olisin jotenkin ylpeä ja kiitollinen kuinka pappa oli milloin mitäkin tehnyt. Enhän tuntenut koko ihmistä omassa lapsuudessani, tavannut muutaman kerran! Ja se henkilö pitäisi nyt nostaa jotenkin jalustalle?
Mitä vastaat äidillesi näihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla sukupolvijuttukin. Eikö joskus ennen sukuun liittynyt paljon enempi velvollisuuksia kuin nyt?
Yksinäisyyttä?