Menittekö naimisiin ajatuksella Kunnes kuolema erottaa`, mutta silti tuli avioero?
Miksi erositte? Haluaisin kuulla syitä erolle, kun olemme menossa naimisiin kesällä emmekä halua liiton päättyvän eroon.
Kommentit (38)
Tämä oli ajatus, mutta väkivallan takia tuli avioero.
Lorttto-hortto exäni treenasi sellaisen mulattti-ukkelin kanssa. Yhtenä päivänä hän vain löysi sen kamelimiehen kullli-pullikin suustansa. No siihen loppui se avioliitto ja revittiin perhe hajalle.
Vierailija kirjoitti:
Jep
Ex rouva "löysi uuden"
miten niin löysi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep
Ex rouva "löysi uuden"
miten niin löysi
Siellä se oli vaan baarissa ja se vaan tapahtui... Muka
Menin suomalaisen miehen kanssa naimisiin, mutta löysin pitemmän ja paksumman kullin Gambiasta.
Puoliso muuttui aina vain itsekkäämmäksi, väheksyi ja halveksi, haukkui muitakin. En jaksanut parin vuosikymmenen jälkeen. Ehkä nämä piirteet oli koko ajan olemassa. En vain ymmärtänyt.
Puoliso ei osannut katkaista napanuoraansa vanhemmistaan ja lapsuudenkodistaan, joten rikkoi sitäkin aviolupausta.
Voi sen niinkin sanoa, mutta ilman mitään sen kummempaa uskonnollista tms syytä.
Syksyllä 26v hääpäivä, yhdessä oltu 34v.
N49
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli ajatus, mutta väkivallan takia tuli avioero.
Kauanko seurustelitte ennen vihkimistä?
Ei-ap
Tarkoitus oli olla koko ikä yhdessä, mutta ensisijaisesti miehen pahenevaa alkoholismia en jaksanut paria vuotta kauempaa katsella.
Kyllä
Puoliso alkoi alkoholisoitua, ero tuli ja hän nyt hä n on jo edesmennyt
Menin. Olen uskollinen ja rakastin miestäni. Mies jätti minut thaimaalaisen naisen vuoksi. Tein meille kauniin kodin ja puutarhan. Mies tapasi netissä naisen Thaimaasta, halusi avioeron ja muutti naisen perässä sinne. Luulin, että meillä oli hyvä liitto. En huomannut mitään merkkejä.
Tottakai menin. Eksä halusi eron.
Sain keskenmenon niin siinä samalla mies kertoi pistäneensä toisen naisen paksuksi. Huumorintajuni ei ihan riittänyt.
Mies oli kaverin polttareissa viikonloppuna. Tiesin jo etukäteen, että siellä juodaan, mutta en silti odottanut tällaista. Siellä oli ollut strippari ja meno kuulemma aika railakasta alusta asti.
Yöllä porukka oli mennyt yökerhoon, ja sieltä se oli lopulta heitetty pihalle, kun oli alkanut hipelöidä muita naisia. Siinä kohtaa olisi voinut kuvitella, että häpeä iskee ja tulee kotiin, mutta ei. Seuraava päivä meni kuulemma kaljakuppilassa istuessa.
Ei tullut kotiin, ei kunnolla vastannut viesteihin.
Illalla sama homma jatkui, uudestaan yökerhoon. Ja tällä kertaa oli löytänyt sieltä seuraa. Aamulla ilmestyi kotiin kuin mikäkin sankari.
Kysyin suoraan missä oli ollut, ja yllättävää kyllä kertoi kaiken aika suoraan. Ei mitään kunnon anteeksipyyntöä, enemmän sellainen “näin nyt kävi” -asenne.
Tässä sitä nyt miettii, että mitä pitäisi ajatella. Yksi ilta vielä menisi tyhmyytenä, mutta koko viikonloppu samaa putkea… kunnes kuolema meidät erottaa
Lasten synnyttyä tilanne vain luisui pahempaan suuntaan. Miehen rakkaus tuntui vain loppuvan ja en enää tehnyt mitään oikein. Tein pienipalkkaista vuorotyötä, miestä ärsytti olla iltaisin ja viikonloppuisin lasten kanssa. Opiskelin paremman ammatin, miestä ärsytti ottaa taloudellisesti isompaa vastuuta. Sain parempipalkkaisen työn, miestä ärsytti, kun minäkin välillä jouduin matkustamaan ja olemaan myöhempään töissä. Aloitin uusia harrastuksia ja miestä ärsytti, kun olin onnellinen. Sairastuin, miestä ärsytti pitää huolta lapsista ja kodista. Loppujen lopuksi kaikki läheisyys oli loppunut väliltämme ja emme edes pitäneet lomia samaan aikaan.
Ero tuli miehelle kuulemma puskista, vaikka suhteemme viimeinen vuosikymmen oli ihan surkeaa. Olin todella pettynyt itseeni, olen itsekin eroperheestä enkä halunnut sitä lapsilleni. Rehellisesti olisi varmaan pitänyt luovuttaa jo aiemmin.
Olen aina ajatellut avioliiton kestävän sen minkä se kestää. Elämässä ei aina kaikki ole omissa käsissä ja kaikkeen se paraskaan tahto ei riitä eikä taivu.
Ei menty, eikä toistaiseksi ole tullut eroa.