Menittekö naimisiin ajatuksella Kunnes kuolema erottaa`, mutta silti tuli avioero?

Kyllä menimme ja vieläkin olemme, jo yli 40 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Menin suomalaisen miehen kanssa naimisiin, mutta löysin pitemmän ja paksumman kullin Gambiasta. 

Kuule matti ei isompi ole sulla on vaan itellä pienempi 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menimme ja vieläkin olemme, jo yli 40 vuotta.

Kiitos kun kerroit sinä siellä jossain.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso muuttui aina vain itsekkäämmäksi, väheksyi ja halveksi, haukkui muitakin. En jaksanut parin vuosikymmenen jälkeen. Ehkä nämä piirteet oli koko ajan olemassa. En vain ymmärtänyt.

Itsellä oli juuri tuo sama tilanne, mutta vähättelevä, nimittelevä ja itsekeskeinen puolisoni tuli itse siihen tulokseen että ansaitsee tasokkaampaa ja parempaa kuin minut. Palveluksen hän taisi minulle tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli ajatus, mutta väkivallan takia tuli avioero.

Kauanko seurustelitte ennen vihkimistä?

 

Ei-ap

Veetäkö sulle kuuluu. Mihin tätä tietoa sairas tarvitset. 💩💩💩💩

Mene sinä spämmijankkaaja jo v i t t uun. Tämä on KESKUSTELUpalsta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menimme ja vieläkin olemme, jo yli 40 vuotta.

Luitko aloituksen otsikkoa?

Kyllä, näin kävi. Mies rakastui toiseen. Ja oli sellainen mies, että kukaan ei olisi uskonut. Että näin sitä vaan joskus käy.

"Mitä keskustelua on luetella miksi erosi..   🐖 heitä syvään ja juo lasi vettä ."

Ihan tavallista keskustelua, jossa vapaaehtoisesti ihmiset vastaavat kysymykseen. Jos tunnet ahdistusta aiheesta, vaihda keskustelua im. b e s.i l l i.

Mies pilasi ja poikasi. Erosin.

Näin kävi. Elämä erotti meidät, kasvettiin kliseisesti erilleen ja läheisyys katosi. Viimeisinä vuosina emme enää suudelleet tai muuta sellaista, tuli väkinäistä kaikesta fyysisestä kanssakäymisestä. Tuli erilliset elämät ja lopulta rakastuin niin palavasti toiseen, että hain eroa. Pysyimme väleissä varmaankin yhteisten lasten takia ja olemme viikoittain tekemisissä. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja olen onnellinen, että hänkin on löytänyt uuden rakkauden elämäänsä. Ero oli silti elämäni suurin pettymys ja suru.

Mies meni, minä en. Olemme vielä samassa avioliitossa, tosin vasta reilut viisitoista vuotta.

Kyllä menimme. 20 vuoden tienoilla mies päätti ottaa sivusuhteen. Se kuulemma vain tapahtui. En ymmärrä, miten asiat vain tapahtuu, jos ihminen itse päättää alkaa järjestämään itseään samaan paikkaan jonkun toisen kanssa.

Nyt olen toistamiseen naimisissa ja olemme luvanneet toisillemme saman. Vuosia takana 14. 

Vierailija kirjoitti:

Näin kävi. Elämä erotti meidät, kasvettiin kliseisesti erilleen ja läheisyys katosi. Viimeisinä vuosina emme enää suudelleet tai muuta sellaista, tuli väkinäistä kaikesta fyysisestä kanssakäymisestä. Tuli erilliset elämät ja lopulta rakastuin niin palavasti toiseen, että hain eroa. Pysyimme väleissä varmaankin yhteisten lasten takia ja olemme viikoittain tekemisissä. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja olen onnellinen, että hänkin on löytänyt uuden rakkauden elämäänsä. Ero oli silti elämäni suurin pettymys ja suru.

Miten ero voi olla pettymys ja suru, jos itse haluaa eron?

Vierailija kirjoitti:

Lorttto-hortto exäni treenasi sellaisen mulattti-ukkelin kanssa. Yhtenä päivänä hän vain löysi sen kamelimiehen kullli-pullikin suustansa. No siihen loppui se avioliitto ja revittiin perhe hajalle.

tapoitko n e e k e r i n ?

Menin sillä ajatuksella, että ei tämä varmaan tule kestämään.

Ensi viikolla 19. hääpäivä.

Kymmenen vuoden avioliiton jälkeen selvisi, että miehellä oli ollut koko suhteen ajan muita naisia. Olin epäillyt kyllä välillä, mutta kyllähän tuo aika puskista silti tuli... Ei jatkunut liitto kuolemaan asti enää sen jälkeen. 

Naimisiinmenon jälkeen mies muuttui pikkuhiljaa kontrolloivaksi, erittäin mustasukkaiseksi ja henkisesti väkivaltaiseksi. Halusi että jätän rakkaan harrastukseni ja alkoi eristää minua ystävistäni. Alkoi käyttää alkoholia myös runsaammin. En saanut häneltä tukea tai kannustusta mihinkään, jos minulla oli vaikeaa. Silloin viimeistään tajusin ettei hän minua rakasta, ja hain eroa. 

Menin naimisiin sillä ajatuksella, että loppuelämä oltaisiin yhdessä. Mieli alkoi muuttua 15 vuoden kohdalla ja 20 vuoden kohdalla olin jo varma erosta. 

Ex kohteli todella kylmästi. Loukkasi ja pilkkasi eri tilanteissa. Käytti taloudellisesti hyväksi, kun yritin häntä miellyttää mm maksamalla kaikki laskut. Teki mitä huvitti eikä halunnut tulla missään asiassa vastaan. Pikkuhiljaa tuollaiseksi muuttui, mutta toki suhteen alussakin hänellä oli tylyjä piirteitä, mutta peitteli niitä. 

Ero vahvisti oikean päätöksen. Exän käytös lapsia kohtaan muuttui todella törkeäksi. 

Menin nuorena naimisiin ja ajattelin onnen kestävän, mutta mies petti en heti eronnut mutta myöhemmin hain eroq  vaikka mies ei olisi halunnut erota. Pääsin kuitenkin asian yli vaikka koskikin.  💔

Mies oli töissä naisvaltaisella alalla ja sai siellä ehkä liikaa ihailua naisilta. Alkoi ns. katselemaan 20 vuotta nuorempaa ulkomaantuontityttöstä. Liittomme oli tasapainoinen siihen saakka.