Lue keskustelun säännöt.
Lapsen parhaasta kaverista tuli lapsen kiusaaja
23.05.2026 |
Lapsellani oli tämä poika parhaana kaverina jo päiväkodissa ja eskarissa. Kun ekaluokka alkoi , joutuivatkin eri luokille. Syksyn olivat vielä hyvä kavereita, mutta talven aikana tilanne muuttui. Alkoi haukkumaan, ilkkumaan ja nauramaan pojalleni ja kuiskuttelemaan selän takana ja usutti muitakin mukaan siihen. Nyt se kiusaaminen on jokapäiväistä ja lapsi tietysti surullinen tästä, kun tuntee että kaikki ovat häntä vastaan. On todella kiltti poika, eikä osaa puolustautuakaan. Olen aina pelännyt sitä että joutuuku lapseni vielä joku päivä kiusatuksi, mutta ei käynyt mielessäkään että parhaan kaverin toimesta.. Onneksi edes joku kaveri koulussa, mutta pelkää nyt että kiusaaja saa heidätkin puolelleen ja että kohta kaikki kiusaa. Että sellainen Kiva-koulu.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
:D
Mikäs kiusaaja Jenni tänne tuli naureskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:D
Kiitos myötätunnosta!
Keskustelua entisen kaverin vanhempien kanssa. Selkeästi itsekin epävarma ja löytänyt näin keinon esittää "kovista" nöyryyttämällä poikaasi, jonka tietää kiltiksi ja siten helpoksi kohteeksi. Säälittävää toimintaa kiusaajalta.
Tää on kyl yläasteelta, mutta mun bestis (lastentarhasta saakka) alkoi kaveraamaan 2 muun "bättre folk" tyypin kans ja jäin yksin. Onneksi se luokan pienin ja hiljaisin yksinäinen tyttö ystävystyi kanssani ja meistä tuli frendit. Näin meni vuosi, mut ysille tullessa tää tyttö oli muuttunut, ulkoisesti ja sisäisesti, ja alkoi kaveraamaan luokan kovisten kanssa jonka silmätikku olin ollut aiemminkin. Olin koko yksin yksinäinen, ilman ystävää ja vielä kiusattuna myös ex ystävänikin toimesta. Vieläkin asia painaa, vaikka olen jo 40+. Miksi minut jätettiin yksin ja kiusattiin? 🥺
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyl yläasteelta, mutta mun bestis (lastentarhasta saakka) alkoi kaveraamaan 2 muun "bättre folk" tyypin kans ja jäin yksin. Onneksi se luokan pienin ja hiljaisin yksinäinen tyttö ystävystyi kanssani ja meistä tuli frendit. Näin meni vuosi, mut ysille tullessa tää tyttö oli muuttunut, ulkoisesti ja sisäisesti, ja alkoi kaveraamaan luokan kovisten kanssa jonka silmätikku olin ollut aiemminkin. Olin koko yksin yksinäinen, ilman ystävää ja vielä kiusattuna myös ex ystävänikin toimesta. Vieläkin asia painaa, vaikka olen jo 40+. Miksi minut jätettiin yksin ja kiusattiin? 🥺
Sitä lapsenikin ihmettelee että miksi paras kaveri alkoi kiusaamaan, mutta toisaalta on todennut että kiusaajan luokalle tuli rääväsuinen ns kovispoika, jonka kanssa alkoivat kiusaamaan. Että se varmaan vaikutti. Mietinkin usein, että olisikohan ikinä alkanut edes kiusaamaan ilman tätä uutta poikaa, vai olisiko joka tapauksessa jossain vaiheessa...T.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteys kouluun ja vanhempiin. Kerro tuo sama.
Heti yhteys vanhempiin ja opettajaan, tilanteesen puututtava heti. Lapset ovat vielä niin pieniä, että tarvitsevat aikuisten ohjausta. Kaverit ehtivät muuttua moneen kertaan, etenkin pojilla. Kannusta leikkimään eri kavereiden kanssa ja tutustumaan uusiin. Kehu ja kannusta, siitä se itsetunto pikkuhiljaa kehittyy. Varmasti tilanne tulee muuttumaan paremmaksi, paljon tsemppiä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamisesta kuin myös yksin jättämisestä jää elinikäiset traumat. Mulle kovinta on ollut kun ei ole ollut yhtään ystävää sitten ala-asteen. 60+
Meillä oli vastaava tilanne juurikin näin kevätlukukauden lopussa. Ajattelin etten viitsi enää viimeisinä päivinä vaivata opettajaa kun kuitenkin kohta ollaan lomilla eikä tuota kiusaajaa edes näe. Olisi pitänyt ilmoittaa! Tuo kiusaaja sai kevätjuhlassa Kiva kaveri -stipendin! Ai että, miten vi*utti 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä voi äkkiseltään tuntua hullulta ajatukselta mutta toimi tuttavaperheessä. Kutsukaa se kiusaajapoika johonkin kivaan tekemiseen mukaan kesällä (sopikaa asiasta vanhempien kanssa). Nuo on niin pieniä vielä että kaverisuhteet on täysin mahdollista korjata.
Jos olette vanhempien kanssa tuttuja, niin soita sinne kiusaajan kotiin ja kerro tilanne. Suurin osa aikuisista ei hyväksy, että oma lapsi kiusaa muita, mutta asiasta pitää kertoa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi äkkiseltään tuntua hullulta ajatukselta mutta toimi tuttavaperheessä. Kutsukaa se kiusaajapoika johonkin kivaan tekemiseen mukaan kesällä (sopikaa asiasta vanhempien kanssa). Nuo on niin pieniä vielä että kaverisuhteet on täysin mahdollista korjata.
Meillä tehtiin juurikin noin, mutta tilanne vain paheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olette vanhempien kanssa tuttuja, niin soita sinne kiusaajan kotiin ja kerro tilanne. Suurin osa aikuisista ei hyväksy, että oma lapsi kiusaa muita, mutta asiasta pitää kertoa heille.
Olin tulossa sanomaan samaa. Ja jos sovitte, että näette ja sovitte asian kunnolla, ottakaa pojat siihen mukaan! Mua kiusattiin ala-asteella, ja vanhemmat kertoi jutelleensa kiusaajan vanhempien kanssa. Toivo heräsi, että asia olisi nyt kunnossa, mutta haava vaan syveni kun mikään ei muuttunut! Lasten pitää itse kohdata tekemistensä seuraukset, kiusaajan pitää tunnustaa, miksi käyttäytyy noin. Se, että vanhemmat juttelee keskenään, ei muuta tilannetta miksikään.
Meillä oli sama tilanne. Entinen kaveri alkoi kiusata. Mieheni meni tuttavaperheeseen käymään. Sanoi, että kavereita ei ole pakko olla, mutta kiusaaminen loppuu nyt tähän. Painokkaasti sanoi ja täysin yllättyneet vanhemmat sanoivat, että tietenkin, he pitävät huolen, että kiusaaminen loppuu tähän. Ja he pitivät myös.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi äkkiseltään tuntua hullulta ajatukselta mutta toimi tuttavaperheessä. Kutsukaa se kiusaajapoika johonkin kivaan tekemiseen mukaan kesällä (sopikaa asiasta vanhempien kanssa). Nuo on niin pieniä vielä että kaverisuhteet on täysin mahdollista korjata.
Tää nyt toimii hyvin harvoin, lähinnä satukirjoissa. Tosielämässä kiusaaja saa signaalin, että hän ja käytöksensä on hyväksyttävää ja siitä jopa palkitaan kivalla tekemisellä. Ja kiusatulle opetetaan, että pitää niellä harmi, kääntää poski ja tulla väkisin toimeen kaikkien kanssa. Näytellä, että kaikki on ok! Ymmärrän kyllä pointin, herätetään muisto kivasta ajasta, jolloin oltiin kavereita. Mutta tiedoksi: kaikkea ei tarvitse sietää ja antaa anteeksi, oli historiassa mitä hyvänsä!! Omanarvontunto kasvaa nimenomaan siitä, kun oppii asettamaan rajat, puolustautuu eikä siedä ihan kaikkea.
Sinänsä erikoista, jos lapsi koulun jälkeisessä kerhossa jää kahdestaan kiusaajan kanssa iltapäivästä, (jos muut jo haettu), niin saattaa leikkiä mieheni mukaan ihan normaalisti. Näki kun kävi tällä viikolla lapsen hakemasta sieltä. Ja näytti olevan ihan mukavaakin yhdessä. Mutta jos se kovispoika kerhossa vielä, niin sitten ovat yhdessä lastani vastaan ja se ex-kaveri etunenässä haukkumassa. Niin se nyt hämmentää lastani, että joskus ollaan kavereita vielä, mutta yleensä ei.....
T.ap
Ikävä että typerä häirikköpoika tuli pilaamaan ilmapiirin, se on heidän erityinen "taito".
:D