Kävin kuntoportaissa ja pyöräilin pienen lenkin. Hyvä minä!

Vierailija kirjoitti:

Kuntoportaat on erinomainen tapa nostaa kuntoa ilman niveliin kohdistuvaa kovaa iskua kuten juoksu. Riittää kun vain kävelee normaalisti ylös ja alas riittävän määrän. Ja kyllä hengästyy. Kunnon kohotessa voi lisätä vauhtia ja kestoa. Kannattaa aloittaa rauhallisesti koska jos vedät heti ekalla kerralla liian rajusti saat paikat takuuvarmasti todella kipeiksi.

Joo, olihan sitä aika hiessä kun oli ne muutaman kerran kiivennyt. Syke nousi ja hengästytti. Huomasinettä kunto oli laskenut viime syksystä aika paljon, silloin viimeksi kävin niissä, jaksoi paljon paremmin. No, jospa se tästä taas. 

^

Kiitti tsempistä, kyllä mäkin nyt käyn hakemassa pyörän ja rullaan edes pienen aloittelulenkin. Mulla oli elämäntapamuutos jo hyvällä mallilla mutta läheisen kuolema heitti aikamoisen kierrepallon ja on lohtusyöty ja istuttu sohvalla itkemässä eli alusta taas uudelleen aloitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sinä! Ota iloa liikunnasta. Minä haluaisin juosta, mutta en uskalla  koska ihmiset katsoo. En ole juossut 40 vuoteen ja olen nyt 60 v. En osaa enää juosta ja tekisin sen harjoittelun katseilta piilossa. Mutta missä täällä kaupungissa?

Mene juoksukouluun. Tai aloita kuntosalilla aluksi juoksumatolla kävelellä ja sitten nopeutat kunnon noustua juoksuksi. Alkuun kannattaa vaan josta vaikka parin minuutin erissä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on harmaata mutta tyyntä Helsingissä. Pyöräilen niin kauan kuin keho jaksaa. Hermoston ylivireystila ja ahdistus kova. N.57v.

Onko järkeä vetää itsensä piippuun? Ei ihme jos hermosto on ylivireystilassa.

Aloin käymään kuntosalilla vaikka oli korkea kynnys. Oli kiva pt, joka ymmärsi, että suurin haaste mulla oli se, etten lopeta parin kerran jälkeen. Sain superyksinkertaisen ohjelman, missä on vaan muutama laite, jotka treenaa samalla useampia lihasryhmiä kerralla. Niinpä olen nyt jaksanut käydä koko kevään. Lisäksi kävelyä ja välillä vesijumppaa.

Hyvä sinä. Minä olen vain makaillut. Tänään ei jaksa yhtään mitään. Huomenna sit jaksaa paremmin liikkua kun on kaupassa käyntiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole laiskimus mutta osaan vastata, että kyse rutiinista. Tee tiettyinä päivinä tuo ja älä lopeta. Säännöllisesti kun teet niin kroppa tottuu eikä lyö kampoihin.

Tämä. Jos liikkumisesta ei tule rutiinia, se vaan jää - aina on mukamas jotain kiireellisempää, minkä jalkoihin liikkuminen jää.

Onneksi löysin itse lentopalloilun, lenkkeilyn ja salitreenin jo nuorena, eikä nyt voi olla ilman niitä. Satunnaisemmin vielä muitakin kivoja lajeja, mut nuo kolme kantaa hyvin läpi elämän. Ja rakkaus näihin lajeihin aiheuttaa sen, että ei voi olla harrastamatta. Siksi näin 50+ iässäkin voi syödä melkein mitä huvittaa ja milloin huvittaa, kun peruskulutus on liikunnan ansiosta aika kova.