Lue keskustelun säännöt.
Milloin tutustumista kannattaa jatkaa?
13.05.2026 |
Hei kaikki keittiöpsykologit! Kertokaa mielipiteitä seuraavaan.
Oon ihan hukassa sen kanssa, kannattaako miehen kanssa jatkaa tutustumista. Käytiin kaksilla treffeillä. Hän on mukava ja omaan silmään kivannäköinen. Juteltiin molemmilla kerroilla harrastuksista, yhteiskunnasta, perheistä, ravintoloista yms. Treffit kesti molemmilla kerroilla pari tuntia. Aika meni nopeasti ja hänen seurassaan oli mukavaa. Hänessä ei ole mitään vikaa. Erityisesti jotenkin ihastelin hänen ajatuksiaan monista asioista. Tuntui, että hänellä oli tietoa ja kokemusta. Oli kiva kuunnella hänen mielipiteitä.
Mietittiin nähdäänkö vielä kolmannen kerran. Huomasin, että itseä alkoi ahdistaa. Tuli sellainen levoton olo. Kun lähdettiin eri suuntiin, tunsin helpotusta. En vaan saanut oikein kiinni miksi.
Yritin miettiä, että tuliko levoton olo siitä, että hän on turvallisen oloinen vai siitä että ei ollut kemiaa vaan pelkkää kaverifiilistä....
Itsellä on ollut stressaava lapsuus ja nuoruus ja esimerkiksi äitini oli väkivaltainen. Isä ei puolustanut vaan katsoi pois kun äiti oli väkivaltainen itseäni ja siskoani kohtaan. Olen aikuisena tajunnut, että helposti kuljen kohti ihmisiä, joissa on jotain korjattavaa (kaverit, ystävät, rakkaus ja työ). Siksipä näissä suhde asioissa olen vähän hukassa.
Huomaan, etten tuntenut seksuaalista vetovoimaa mieheen. Hän tuntui enemmänkin kuin työkaverilta. Mutta voisiko tunne tulla myöhemmin? Kun mietin, että miltä tuntuisi pussailla, tulee sellainen olo, että haluan vetäytyä kauemmas.
Kommentit (15)
Niin? Lue sepustuksesi ja tee johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kriteerinä on se, että jos tapaamisen jälkeen runkkaan häntä ajatellen, silloin sitä kemiaa on ja voimme tavata uudelleen.
M43
En tiedä oliko M43 läppä, mutta tuohan on ihan parasta jos kemiaa on heti. Itse olen kokenut kemiaa välittömästi miesten kanssa, mutta aina silloin miehet ovat olleet niitä, jotka ovat rikkinäisiä sieluja. Aivan uskomatonta kuinka löydäkään heitä ja tunnen heihin kuumaa vetoa. Ja siis rikkinäisyys ei näy päällepäin vaan tutustuessa käy aina melko pian selväksi, että heillä on jokin keskeneräinen juttu sydämessä. Yksi oli joskus masentunut palomies, toinen oli työtön poliisi, kolmas oli työtön ja masentunut. Näin jälkeenpäin tuntuu hassulta ajatella että mieskuvioissani on ollut aina noin selkeä kaava. Myös edellisessä useamman vuoden suhteessa mies oli sellainen, että aloin "korjata" häntä. Hänkin oli lievästi masentunut, lopetti alkoholin tupakan ja tuin häntä rahallisesti ja paljon muutakin, mitä en halua tähän kirjoittaa.
Niin ja alan suhteen jatkuessa kuin hoivata miehiä.
Nyt haluan toimia siis toisin ja löytää miehen, jonka kanssa suhde ei perustuisi tuollaiseen järjettömään alun vetovoimaan, mutta toivoisin tietenkin, että seksuaalista vetovoimaa olisi. Eihän muuten tule mistään mitään. Mutta voiko se kemia tulla myöhemmin kuten väitetään?
Threadsiin en viitsi näistä kirjoittaa omalla nimellä, siksi kyselen täältä. :)
Kun mietin, että miltä tuntuisi pussailla, tulee sellainen olo, että haluan vetäytyä kauemmas.
Siinä vastauksesi. Vetäydy kauemmas, ja etsi sellaista seuraa, jossa haluat luontaisesti vetäytyä lähelle.
Pohdin vaan sitä, kun paljon psykologiassa annetaan ohjeita, että pitäisi mennä kohti niitä, joiden seurassa on turvallinen olo ja unohtaa kemia (koska se tulee myöhemmin) , niin onko tämä ekassa viestissäni kuvailemani mies siis juuri sellainen... Hän on turvallinen + ei kemiaa. Pitäisikö siis vain jatkaa tutustumista vastoin omia fiiliksiä ja antaa tunteille aikaa....
Onko muilla kokemusta tällaisesta. Onko kemia tullut myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko M43 läppä, mutta tuohan on ihan parasta jos kemiaa on heti. Itse olen kokenut kemiaa välittömästi miesten kanssa, mutta aina silloin miehet ovat olleet niitä, jotka ovat rikkinäisiä sieluja. Aivan uskomatonta kuinka löydäkään heitä ja tunnen heihin kuumaa vetoa. Ja siis rikkinäisyys ei näy päällepäin vaan tutustuessa käy aina melko pian selväksi, että heillä on jokin keskeneräinen juttu sydämessä. Yksi oli joskus masentunut palomies, toinen oli työtön poliisi, kolmas oli työtön ja masentunut. Näin jälkeenpäin tuntuu hassulta ajatella että mieskuvioissani on ollut aina noin selkeä kaava. Myös edellisessä useamman vuoden suhteessa mies oli sellainen, että aloin "korjata" häntä. Hänkin oli lievästi masentunut, lopetti alkoholin tupakan ja tuin häntä rahallisesti ja paljon muutakin, mitä en halua tähän kirjoittaa.
Niin ja alan suhteen jatkuessa kuin hoivata miehiä.
Nyt haluan toimia siis toisin ja löytää miehen, jonka kanssa suhde ei perustuisi tuollaiseen järjettömään alun vetovoimaan, mutta toivoisin tietenkin, että seksuaalista vetovoimaa olisi. Eihän muuten tule mistään mitään. Mutta voiko se kemia tulla myöhemmin kuten väitetään?
Threadsiin en viitsi näistä kirjoittaa omalla nimellä, siksi kyselen täältä. :)
Ei ollut läppä, vaan tosiasia.
Tosin mulla on tapana olla tapailematta työttömiä Mt potilaita. Eli jonkinasteinen pohjatyöselvitys toisesta ennen deittejä.
Kun ei mene sellaisen kanssa treffeille, ei päädy tilanteeseen, missä "jostain syystä kaava toistaa itseään ja päädyn yhteen työttömän Mt potilaan kanssa".
M43
Ex-tyttöystävä luuli ensitapaamisella menkkojen alkaneen kun ekan kerran pussailtiin, sellaista on vahva kemia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät he olleet mt-potilaita. Monilla ihmisillä on masennusta tms. eivätkä he hae siihen edes apua mistään vaan sinnittelevät. Työt saattaa sujua, mutta vapaa-ajalla ihmissuhteissa on ongelmia. Nuo miehetkin oli kaikki urheilullisia ja sisukkaita "taistelijoita". Palomies ja poliisi olivat molemmat ulkoisesti hienossa kunnossa. Söivät tarkasti ja urheilivat, mutta mieli oli musta. Itselle tuli mieleen, että kova treenaaminen ja ruokien träkkäys toi heille kontrollin tunnetta. Niiden avulla he roikkuivat jotenkin kiinni jossain. Vain läheisemmässä suhteessa tuli siis esiin, että heillä masennusta.
Tutustumista kannattaa jatkaa jos on piirakkaa tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko M43 läppä, mutta tuohan on ihan parasta jos kemiaa on heti. Itse olen kokenut kemiaa välittömästi miesten kanssa, mutta aina silloin miehet ovat olleet niitä, jotka ovat rikkinäisiä sieluja. Aivan uskomatonta kuinka löydäkään heitä ja tunnen heihin kuumaa vetoa. Ja siis rikkinäisyys ei näy päällepäin vaan tutustuessa käy aina melko pian selväksi, että heillä on jokin keskeneräinen juttu sydämessä. Yksi oli joskus masentunut palomies, toinen oli työtön poliisi, kolmas oli työtön ja masentunut. Näin jälkeenpäin tuntuu hassulta ajatella että mieskuvioissani on ollut aina noin selkeä kaava. Myös edellisessä useamman vuoden suhteessa mies oli sellainen, että aloin "korjata" häntä. Hänkin oli lievästi masentunut, lopetti alkoholin tupakan ja tuin häntä rahallisesti ja paljon muutakin, mitä en halua tähän kirjoittaa.
Niin ja alan suhteen jatkuessa kuin hoivata miehiä.
Nyt haluan toimia siis toisin ja löytää miehen, jonka kanssa suhde ei perustuisi tuollaiseen järjettömään alun vetovoimaan, mutta toivoisin tietenkin, että seksuaalista vetovoimaa olisi. Eihän muuten tule mistään mitään. Mutta voiko se kemia tulla myöhemmin kuten väitetään?
Threadsiin en viitsi näistä kirjoittaa omalla nimellä, siksi kyselen täältä. :)
Voitko olla (traumaattisen kotitaustan perusteellakin) varovainen ja mieluummin hitaammin etenevä. Sopikaa vaikka, että tapaatte vielä mutta vähän myöhemmin, jos siltä tuntuu. Kolmansia treffejä ei tarvi sopia saman tien, vaan on hyvä antaa mielelle aikaa totutella toiseen. Tunteet voivat syttyä paljonkin myöhemmin. Kavereistakin tulee rakastavaisia, se on nähty. Sekin on hyvä nähdä, miten mies reagoi tällaiseen ehdotukseen. Vetääkö ruksin yli saman tien ja jatkaa muualle, vai pitääkö mahdollisuutta avoimena. On varmaan hyvä perustella asia kypsyttelynä, ettei toinen koe jäävänsä vain varalle, jos "parempia" ehdokkaita ei löydy.
Lycka till!
Kiitos! Juu itselläni on ptsd ja varmasti tuo taustani tässä vaikuttaa. Koen olevani vaiheessa, jossa etsin tapaani löytää reitti toisen lähelle. Jos seuraan vanhaa polkua, se vie välittömän liekin/roihun kautta kohti rikkinäisiä, joita hoivaan.
En kuitenkaan halua enää hoivata ja koettaa korjata ketään. En ystäviä, en kumppaneita. Threadsissakin olen huomannut että menen lukemaan ja kommentoimaan tosi helposti ketjuja, joissa pääsen "korjaajaksi". Jossain vaiheessa huomasin tällaisen taipumuksen sielläkin itsessäni ja päätin lopettaa.
Haluan löytää ihmisen, joka saa olla toki rikki, mutta joka on valmis itse ottamaan vastuun itsestään. Ja itse olen tietenkin vastuussa myös omasta toipumisestani.
Tämä tässä tosiaan mietityttää, että milloin kyse on siitä, että ei aidosti kiinnosta ja milloin siitä, että turvallinen tuntuu pelottavalta ja alkaa siksi ehkä ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et ole kypsä seurustelu suhteeseen jos pienikin tunne on heti ongelma. et tule ikinä selviämään parisuhteessa missä pitää ottaa muutakin huomioon kuin oma fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko M43 läppä, mutta tuohan on ihan parasta jos kemiaa on heti. Itse olen kokenut kemiaa välittömästi miesten kanssa, mutta aina silloin miehet ovat olleet niitä, jotka ovat rikkinäisiä sieluja. Aivan uskomatonta kuinka löydäkään heitä ja tunnen heihin kuumaa vetoa. Ja siis rikkinäisyys ei näy päällepäin vaan tutustuessa käy aina melko pian selväksi, että heillä on jokin keskeneräinen juttu sydämessä. Yksi oli joskus masentunut palomies, toinen oli työtön poliisi, kolmas oli työtön ja masentunut. Näin jälkeenpäin tuntuu hassulta ajatella että mieskuvioissani on ollut aina noin selkeä kaava. Myös edellisessä useamman vuoden suhteessa mies oli sellainen, että aloin "korjata" häntä. Hänkin oli lievästi masentunut, lopetti alkoholin tupakan ja tuin häntä rahallisesti ja paljon muutakin, mitä en halua tähän kirjoittaa.
Niin ja alan suhteen jatkuessa kuin hoivata miehiä.
Nyt haluan toimia siis toisin ja löytää miehen, jonka kanssa suhde ei perustuisi tuollaiseen järjettömään alun vetovoimaan, mutta toivoisin tietenkin, että seksuaalista vetovoimaa olisi. Eihän muuten tule mistään mitään. Mutta voiko se kemia tulla myöhemmin kuten väitetään?
Threadsiin en viitsi näistä kirjoittaa omalla nimellä, siksi kyselen täältä. :)
Voitko olla (traumaattisen kotitaustan perusteellakin) varovainen ja mieluummin hitaammin etenevä. Sopikaa vaikka, että tapaatte vielä mutta vähän myöhemmin, jos siltä tuntuu. Kolmansia treffejä ei tarvi sopia saman tien, vaan on hyvä antaa mielelle aikaa totutella toiseen. Tunteet voivat syttyä paljonkin myöhemmin. Kavereistakin tulee rakastavaisia, se on nähty. Sekin on hyvä nähdä, miten mies reagoi tällaiseen ehdotukseen. Vetääkö ruksin yli saman tien ja jatkaa muualle, vai pitääkö mahdollisuutta avoimena. On varmaan hyvä perustella asia kypsyttelynä, ettei toinen koe jäävänsä vain varalle, jos "parempia" ehdokkaita ei löydy.
Lycka till!
miehellä ei ole aikaa tuollaiseen. voi mennä päivistä vuosi kymmeniin ennen kuin "tunne" on sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei huolta, mitä ihmettä :) Olen ollut pitkissä suhteissa. Ongelmani on se, että kadotan itseni kun korjaan muita. Menen johonkin rooliin, jossa laitan muiden tarpeet omieni edelle. Ja on kuin etsisin sellaisia ihmisiä alitajuisesti, joiden kanssa tällainen läheisriippuvuussuhde syntyy. On jotenkin merkillistä, miten voi aina ihmisten joukosta tuntea vetovoimaa välittömästi ja tutustumatta niihin miehiin, jotka on rikkinäisiä. Koen heidät vetovoimaisiksi.
Noin vuosi sitten kävin treffeillä erään miehen kanssa. Heti jo Tinderin kuvaa katsoessa koin tutun seksuaalisen vetovoiman. Kun tavattiin tunne vain vahvistui. Sitten sain tietää, että hänkin masentunut ja hukassa oleva. Kova ulkokuori, vaativa kova ammatti. Itselläni on kuin jokin tutka jolla löydän nämä miehet. Miten, en ymmärrä.
Haluan suhteen, jossa on iloa, turvaa, mukavia hyviä keskusteluita, kumpikin seisoo omillaan ja ollaan yhdessä hyvä tiimi. Ja jossa on toki myös seksuaalista vetovoimaa.
Luota omaan tunteeseesi. Vähän vaikuttaa siltä, että et ole kiinnostunut eroottisessa mielessä.