Lue keskustelun säännöt.
Apua, en halua loukata äitini tunteita mutta tuleva jouluaatto hänen luonaan ahdistaa!
20.12.2011 |
Eli minut on taas kutsuttu äitilleni joulun viettoon. Joka ikinen joulu on mennyt enemmän ja vähemmän ryyppäämiseksi. Ok, perheen kesken se on ihan normaalia (kai), mutta nyt on kutsun saanut myös mieheni, joka on vuoden alussa syntyvän lapseni isä.
Mua ahdistaa (ja hävettää) jo valmiiksi se äitin sössötys joulupöydässä kun "kinkun kanssa otettu viini" kilahtaa päähän. En oikein tiedä miten päin tässä olisin, miehelleni olen tottakai kertonut että äitillä saattaa mopo karata käsistä (mies oli tälläistä karkaamista todistamassa juhannuksena)...
En kuitenkaan halua loukata äitini tunteita, sillä tiedän että hän on tehnyt kaikki jouluvalmistelut itsekseen ja ostanut taas kauhean kasan lahjoja ja odottaa meitä kaikkia (minua ja veljiäni) sinne saapuvaksi.
Jotain äitilleni (oltiin just Alkossa valitsemassa "kinkkuviiniä") tuossa viikko sitten totesinkin että tullaan sit omalla autolla et päästään lähtemään jos tulee riitaa. Äitini kauhuissaan että mistä sitä nyt riitaa tulee, älä nyt viitti. Ööö, mistäköhän?
Miehelle jo totesin että ehkä sun ei kannattais sittenkään tulla sinne niin mies vaan nauroi että höpsis, ei hän yhtä humalaista pelkää.
Kommentit (11)
Sehän on kuitenkin vain yksi joulu.
Mielestäni on ihan hyvä, että miehesi pääsee jakamaan kanssasi tämän kokemuksen. Tietääpä sitten ainakin, mitä olet joutunut kokemaan ja mistä on kyse.
Omassa elämässäni on ollut samantapaisia kokemuksia isän kanssa. Joskus suhteen alussa menimme vuokramökille kesälomalla äidin ja isän kanssa ja isä tietysti ryyppäsi. Tuleva puolisonikin siinä sitten näki, miten mukava faijani muuttui rasittavaksi saman asian toistelijaksi kännipäissään. Kokemus ei haitannut suhdettamme kuitenkaan. Mies vain nyt tietää, mistä puhun, kun sanon, että isä oli taas kännissä, kun soitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille on tulossa lapsi ettekä te enää arvosta mitään ryyppäjäisiä. Kun äitisi alkaa olla selvästi humalassa, toteatte, että kiitoksia mutta nyt lähdemme, ja se siitä. Voitte jo etukäteen vähän pohjustaa tilannetta toteamalla, että haluatte aattoiltaa viettää myös kotonanne viimeistä kertaa kahden ja vähän kokeilemalla, minkälaisia jouluja vietätte sitten lapsen kanssa. Tulee sitten selväksi myös se, että ette lapsen kanssa ole tulossa katsomaan ryyppäjäisiä.
Jos äitisi on jo humalassa, kun tulette, niin vedätte visiitin pikana läpi eli syötte sen, minkä ehditte ja lähdette sitten vauhdilla pois ennen riitelyä. Suosittelen tosiaan jo etukäteen rajaamaan tilannetta tyyliin tulemme klo 15 mutta jo viimeistään klo 18 tai 19 lähdemme. Aattona sitten jos tilanne on hankala jo heti alkuun, voitte todeta, että tänään on vielä käytävä miehen vanhemmilla/ haudalla / sinulla on päänsärky, jolloin pääsette vauhdikkaammin pois ja humalainen ei ehkä ala riidellä siitä.
Miksi ette tee niinkuin jo ehdotettu ja lähde muutaman tunnin päästä? Jatkatte joulun viettoa kotona. On tämä teidänkin elämä.
asiasta ongelmaa. Menette, syötte, juotte kahvit ja lähdette. Varmaan väsyttää rankka päivä? ;) Ensi vuonna voittekin sitten sopia viettävänne joulun kotona ja käytte vaikka tapanina syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isän kanssa samanlaista ennen. Piti juoda vähän saunakaljaa ja sitten vähän vahvempaakin illan mittaan. Vihasin lapsena joulua sen takia. Nyt kun meillä on omia lapsia niin olen suoraan sanonut isälleni, että meidän lapset saavat joka vuosi raittiin joulun. Jos ei vaarille sovi niin sitten vietämme joulun omassa kodissa. Perille on mennyt ja nyt on ollut jo muutama ihana joulu selvän isän kanssa. Lähdetään kuitenkin lasten kanssa jo aikaisin kotiin niin ehtii vetää sitä viinaa vielä myöhemminkin...
Sinä et ole pyytänyt äitiäsi valmistelemaan sitäsuntätä jouluksi. Itseasiassa, luulen että tuo on vain yksi hänen keinoista herättää syyllisyyttä sinussa, keino manipuloida sinut jouluksi sinne, joko ihan täysin laskelmoidusti tai sitten enemmän alitajuisesti, tiedostamattomasti. Hänhän kuitenkin kasvatti sinut, ja tuntee persoonasi läpikotaisin, ja ns. tietää mitä nappuloita käännellä.
Loppujenlopuksi, äitisi kuulostaa ihan normaalilta ihmiseltä. Kevyt humala tekee kenet tahansa onnelliseksi, aivan kuten oman tyttären jouluvierailu. Hän yksinkertaisesti haluaa tehdä olonsa onnelliseksi.
Sinun täytyy kysyä itseltäsi kuinka paljon olet valmis tinkimään omasta jouluonnestasi hänen jouluonnen ja hyvän mielen vuoksi.
Jos sinä oikeasti et haluaisi mennä hänen luo, sinä tietäisit sen taatusti, etkä olisi kyselemässä siihen apua täällä. Mutta se että sinä kysyt apua, on jo signaali sinänsä sinun väleistä häneen, jonka minä ainakin tulkitsen huoleksi. Sinä myös ehkä huolehdit siitä että jos jätät menemättä, äitisi saattaa ns. ajautua syvemmälle pulloon.
On olemassa terveellinen raja sille miten paljon saa kärsiä toisen puolesta, eli sellaisen rakkaan ihmisen joka on välinpitämätön sinun kokemaa mieliharmia kohtaan. Sinä tiedät missä se raja kulkee. Itseäsi et saa katkeroittaa hänen takiaan. Ja jos katkeroitat, niin sitä et saa siirtää edelleen lapsellesi tai miehellesi. Ja jos siirrät, niin olet tehnyt kauhean synnin, useammassa kuin yhdessä kohdassa.
Raikas viidakko voi huomaamatta muuttua lemuavaksi suoksi. Jos kuljet kotoviidakossa ja haistat suon, niin käänny takaisin. Paitsi jos äiti huutaa apua suonsilmästä. Silloinkin, mieti tuliko varoitettua häntä suolle menemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan menis, sanoisin äidille ihan reilusti, että käytät alkoholia liikaa, jotta viihtyisin seurassasi.
Mun mielestä on ihan turha ajatella, että loukkaat jotakuta.
tuosta alkoholinkäytöstä jouluna, että miltä se sinusta tuntuu? Et jos sitä voisi vaikka kohtuudella?
Ei se minusta ole ns normaalia et joulu perheen kesken menee ryyppäämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olisit tehnyt jo silloin selväksi äidille, että ei alkoholia ollenkaan, koska te ette nyt juo. Olisi ollut aika selkeä viesti.
Meillä kanssa äiti hössäs monta vuotta ja ryyppäämisekshän se meni. Ite inhosin sitä aina ja nykyään asutaan monen sadan kilometrin päässä toisistamme emmekä ole viettäneet yhteistä joulua 3 vuoteen. Kutsuttu on meille mutta ei tule enkä halua pahoittaa mieltäni lähteäkseni katsomaan sitä tissuttelua! Jotenkin koen sen todella loukkaavana kun ei ymmärrä miten se pieni tissuttelukin näkyy jo monen kilsan päähään eikä yhteisolo ole aitoa enää!