Oletko koskaan pelastanut ihmisen kuolemalta?

En ole koskaan autoillessani ajanut jalankulkijoiden päälle, joten kyllähän se tuolla logiikalla on sitten lukemattomien ihmisten henkien pelastamista.

Kääntänyt kännisiä kavereita kyljelleen.

Sairaalassa vanhempi ihminen painoin nappia monta kertaa, lopulta pyysi minua painamaan. Aina vastaus : kohta tullaan. Lopulta hain tippaletkujen kanssa hoitajan käytävän päästä, eikä vielä silloinkaan olisi tultu, ennen kuin ärähdin. Mummo pelastettiin viimehetkellä sydäniskurilla.

Useammankin. Kuuluu työhöni.

Olin neljän vanha kun vuoden vanhan taaperosiskon kanssa leikittiin ojan reunalla iskän ja äidin siivotessa keväistä peltoa. Sisko putosi kevättulvivaan ojaan, minä kaappasin sadetakin hupusta kiinni ja roikutin häntä pinnalla huutaen ÄITIIII. Jompi kumpi vanhemmista juoksi paikalle ja nosti siskon ylös - itsehän en tietenkään olisi jaksanut.

Aiheesta ei ole paljon puhuttu, ja tuolta ajalta muuten muistan ehkä neljä tai viisi muuta muistoa, mutta se sadetakinhuppu kourassani on kyllä aika syvällä selkäpiissä oleva muisto.

Verta luovuttaessani todella toivon että joidenkin hengen olisin pelastanut

Olen.

Naapurin vauva oli lattialta saanut suuhunsa pienen tuorekelmun palasen ja oli tukehtumassa siihen isänsä juostessa lapsi sylissä minulta apua pyytämään. Työnsin sormet pienen suuhun ja sain ongittua tuon kelmupalan pois. Jälkikäteen tuli ajateltua, että mitä jos olisikin saanut kelmun vain syvemmälle ja aiheuttanut menehtymisen, vieläkin ravistaa ajatella asiaa.