Miksi en ole tullut uskoon?

Nyt ajattelen, että miksi minun pitäisikään. Mieleni ei vain taivu uskolle. En voi olla ajattelematta, että kaikki, mihin "pitäisi" uskoa, onkin vain oman mieleni tuotetta.



En siis usko.



Ja kun lopulta tämän hyväksyin, koin valtavaa vapautumista, iloa ja onnea. Olla ja elää niin kuin itse ymmärtää. Ja elämäni on ollut hyvää.



Voimia sinulle pohdinoissasi, mihin ikinä päädytkään. Ole ennakkoluuloton, ja rehellinen itsellesi, aina.

Sinun puolestasi ja on elävän Jumalan Poika?

Ilmaiseksi anova sen saa, mutta miksi minä en? Mitä vielä voisin tehdä?

-Maaret-

Oletko pyytänyt Jeesusta asumaan sydämeesi?

Näin on opetettu ja näin tahtoisin uskoa. Tiedän, että näin on, mutta se tieto ei ole muuttunut sydämen uskoksi. Voin sanoa tuon ääneen, rukoillakin, mutta se kuulostaa sydämessäni valheelta. Voin esittää uskovan roolia, mutta elävää uskostani se ei tee vaikka jo vuosia olen sitä toivonut ja rukoillut.



-Maaret-

Ja mitä tarkoitat uskoontulolla?



ja ehkä se tärkein, että mitä odotat uskoontulolta?



Voisitko jo olla uskossa omalla tavallasi? uskossahan kristinuskon mukaan olet, jos uskot,edes sen sinapinsiemenen verran, että Jeesus Kristus on sinunkin Vapahtajasi.



Mitäänhän et voi itse tehdä, ainakaan sen lisäksi mitä olet tehnyt.



Minä en itse ole monenkaan ihmisen kriteerien mukaan (ainakaan elävässä) uskossa. Kuitenkin monet raamatun kertomukset ovat minulle uskomattoman tärkeitä. Kun on saanut hiemankin opetusta kulttuuritaustoista ja tavoista, niin jotkin kertomukset ja opetukset Jeesuksen suusta, ovat muuttuneet järkeviksi, radikaaleiksi ja kertoo uskomattomasta Jumalan rakkaudesta.



Nämä kertomukset olisivat minusta radikaaliudessaan (esim rakasta lähimmäistäsi ja lähimmäinen voi olla se jota inhoat ja vihaat eniten) tärkeitä, vaikka en uskon piirissä olisikaan.



Henkilökohtaisesti minä toivon, uskon ja luotan siihen, että jo halu uskoa on uskomista. Jos on rehellinen uskossaan, niin varmasti Jumala hoitaisi ne tarvittavat muut jutut, vaikka ei muiden mielestä sitten olisikaan "oikeasti uskossa"

Ilmaiseksi anova sen saa, mutta miksi minä en? Mitä vielä voisin tehdä?

-Maaret-

Oletko pyytänyt Jeesusta asumaan sydämeesi?

Myös minun puolestani on rukoiltu. Tunnen olevani seurakunnalleni taakka kun aina pyydän tätä samaa, enkä silti saa uskon lahjaa. Pyhä Henki ei vain saa minusta otetta.

-Maaret-

Ei ole kiinni siitä miltä tuntuu vaan sen suuren rakkauden käsittämistä mitä Jeesus osoitti roikkuessaan syyttömänä kärsien kaikki ihmisten synnit. Se on Jumalan lahja täysin atmosta sinulle, ja siitä saa iloita.

Voisikohan herännäisyydestä (evankelisluterilaisen kirkon herätysliike) olla sinulle apua. He kun eivät painota uskoontuloa, vaan ihmisen pienuutta ja Jumalan suuruutta.

Itse en ole tuota herätysliikettä kodikseni tuntenut, mutta joillekin tuttavilleni on suonut rauhan.

Ilmaiseksi anova sen saa, mutta miksi minä en? Mitä vielä voisin tehdä?

-Maaret-

Oletko pyytänyt Jeesusta asumaan sydämeesi?

Myös minun puolestani on rukoiltu. Tunnen olevani seurakunnalleni taakka kun aina pyydän tätä samaa, enkä silti saa uskon lahjaa. Pyhä Henki ei vain saa minusta otetta.

-Maaret-

siltä, että olet väärässä seurakunnassa.



Jos olet rukoillut ja haluat uskoa, se riittää Jumalalle. Se ei välttämättä tunnu sinusta miltään, eikä aiheuta sinussa mitään näkyvää muutosta, mutta se on tosiasia. Usko ei ole kokemuksia eikä tunteita, vaan päätös, että haluaa uskoa.

sinun pitäisi tulla uskoon? Ehkä olet vain rationaalinen, opettele arvostamaan itseäsi sellaisena kuin olet.

http://www2.h-y.fi/foorumi/



Eivät ainakaan tuomitse sinua siksi ettet tunne itseäsi uskovaiseksi. Eivät myöskään vaadi hienoja asioita.

Minusta tuntuu, että sinä uskot. Uskosi ei ehkä ole sitä tavan hiljaista uskoa.

Olisiko sinun ja Jeesuksen välinen usko leikittelevää, hauskaa uskoa mitä sinun pitäisi kylvää maailmaan.

Siis uskoa mikä ei ole niin vakavaa vaan hauskaa ja silti Jeesuksesta..



Kokeilepa!

aiemmassa viestissä mainittu heränneisyys.

<a href="http://www2.h-y.fi/foorumi/" alt="http://www2.h-y.fi/foorumi/">http://www2.h-y.fi/foorumi/</a&gt;

Eivät ainakaan tuomitse sinua siksi ettet tunne itseäsi uskovaiseksi. Eivät myöskään vaadi hienoja asioita.

Rististä on hullutus niille jotka kadotukseen joutuvat

jatkuu

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.



Eli etsimällä "järkeä" Jeesuksen sovitustyöstä et sitä varmaan ymmärrä. Suuresta armosta ja rakkaudesta tässä on kyse ja siitä ettei ihminen voisi kerskua omilla ansioillaan

Luterilaisen uskon mukaan kasteessa olet jo kiinnittynyt Jumalan lapseksi eikä sitä voi mikään ottaa sinulta pois, vaikka emotionaalisesti ei "tunnu miltään". Hengellinen kasvu elää ihmisen muun elämänvaiheen mukaan. Jos elämäsi tuntuu tyhjältä tai sinulla on muita murheita, voit hakeutua esim. keskustelemaan papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Jumala ei ole sinusta irronnut koskaan.





Terveisin meiju, diakoni

Vantaan seurakunnat

Tikkurilan seurakunta

En tietenkään etsi ns. tieteellistä järkeä uskosta. Vaan sitä tunnetta, että Jumala on, että hän kuulee, pitää minusta huolen, että minäkin pelastun.



Mutta lastemme ristiäisissä, missä äitini, mieheni ja muut kertovat tunteneensa Jumalan läsnäolon ja suojeluksen, minä en tuntenut mitään. Sunnuntaina kauneimmissa joululauluissa oli kaunista ja hienoa ja juhlavaa, muttei mitään sellaista mitä en olisi tuntenut vaikkapa oopperassa. En koe pyhyyttä, en tunne Jumalan läsnäoloa rukoillessani, kirkossa, missään.



Jokainen tunnustava kristitty, jonka kanssa olen elämäni aikana jutellut, on uskonsa todeksi kertonut myös oman vahvan tunteensa, kokemuksensa Jumalan läsnäolosta ja rakkaudesta. Minä olen sitä vailla.



Enkä pidä mahdollisena, ettei usko minussa mitään muuttaisi, että se vain olisi olemassa kun sanoisin uskovani. _Sydämen usko, suun tunnustus_ Ei minun seksuaalinen suuntautumisenikaan muuttuisi vaikka sanoisinkin tykkääväni tästä eteenpäin enemmän tytöistä ja inhoaisin varmasti kaalilaatikon makua vaikka kuinka sitä lauluissa kehuisin. Tiedän vertausten olevan nyt huonoja, mutta koitan saada teidät ymmärtämään, ettei kyse ole siitä ettenkö todella tahtoisi uskoa.



-Maaret-

Itse ainakin saan yhä uudestaan ja uudestaan rauhan että uskoni "riittää" kun luen Johanneksen evakeliumia.

Tarviin sitä "leipää" jatkuvasti

Oma kokemukseni on varsin samanlainen!



Yritin pitkään uskoa ja näyttää uskovalta. Koska tuntui valheelliselta, jätin vuosiksi koko asian. Sanoin, että olen agnostikko. En koskaan halunnut kieltää Jumalaa, mutta koin, ettei Jumalalla ollut minulle asiaa.



Nyt viime aikoina uskosta on uudelleen tullut minulle tärkeä asia. Olen huomannut, että myös irtaantumisen vuosinani minulla on koko ajan ollut elämässäni esim. työtehtäviä, joiden kautta olen ollut kristinuskon kanssa tekemisissä. Koen, että se voi olla johdatusta.



Minä olen rukoillut ja ajatellut sen niin, että tämä juttu on Jumalan käsissäsi. Siinä, missä itse en pysty enempään, tarvitaan Jeesuksen sovitustyötä ja Jumalan armoa.



Mutta vastaushan on, että jokaiselle kolkuttavalle avataan. Sinullekin, Maaret.



Ehkä jo sinnikäs etsiminen on uskoa, vaikkei se levollista uskoa olekaan.



Siunattua joulua!