Perhesuunnitteluasiaa: mitä tekisitte minuna?

olis paras ratkaisu.



Mä olin kotona 3,5 vuotta, lapset 1v 8kk ikäerolla. Äitiyspäivärahahan on molemmista tuossa tapauksessa sama. Mä en halunnut pätkiä töissäkäyntiäni tuon enempää, mutta sulle voikin sopia ihan toisenlainen ratkaisu

pienemmällä ikäerolla, ehdottomasti! Jaksaisitko? Toisaalta tuo ei ole kuitenkaan mikään toosi pieni ikäero, kuten 1v.2kk olisi.



Ei se lapsen hoitoon sopeutuminenkaan välttämättä olisi helppoa, siihen päälle työstressi ja se raskaus.

Kuinka paljon menettäisit rahallisesti jos olisit yhteen putkeen pidempään kotona?



Niin ja 2,5-vuotiaalla voi olla paha uhmaikä ja siihen vielä vauva niin helpommalla voisit päästä sillä vajaa 2v.ikäerolla

Esikoinen oli silloin 1,5-vuotias. Meiltä meni muistaakseni kolme kuukautta tulla raskaaksi, plus sitten se odotusaika, joten ehdin olla töissä noin vuoden ennen toisen syntymää.



Meille se sopi, eikä työnantajakaan jäänyt kantamaan kaunaa.

olis paras ratkaisu.

Mä olin kotona 3,5 vuotta, lapset 1v 8kk ikäerolla. Äitiyspäivärahahan on molemmista tuossa tapauksessa sama. Mä en halunnut pätkiä töissäkäyntiäni tuon enempää, mutta sulle voikin sopia ihan toisenlainen ratkaisu

mutta jotenkin löydän koko ajan kaikista vaihtoehdoista hyviä ja huonoja puolia yhtä lailla. Asia on vaan sekavana möykkynä päässäni enkä oikeasti tiedä. Mies heitti, että aletaan sitten vain yrittää, mutta tuli pieni paniikki, että nytkö jo? Toisaalta kun pitää pian käydä palauttamassa taas lomaketta työnantajalle jatkosuunnitelmista, niin kyllä se ajatus työstä ja pienen päivähoidostakin sieppaa. Huhhuh... Ja toki ei ole selvää, että kakkonen tulee heti kun huhuillaan, mutta jotenkin siihen pitää olla valmis, kun yritys alkaa.

ap

Jos asia on erittäin tärkeä ja ykkönen ei lähtenyt heti tulemaan, niin pistäisin yrityksen päälle.



Pitääkö elämä olla aina noin suunniteltua?

Se voi tosiaan olla, ettei toinen raskaus tärppää yhtä nopeaan kuin ensimmäinen (jos ikää alla olla). Sitten, jos tuntuu ettei tärppää esim. 6 kk:teen, niin sitten voi harkita sitä töihinkin menemistä. Mitä se haittaa, jos menee vain muutamaksi kuukaudeksi töihin, kannattaa myös harkita lyhyemmän työviikon tekemistä, esim. 4 päiväistä tai 6 tunnin työpäiviä. Tärkeintä on oma jaksaminen ja se ettei stressaa liikaa.



Itse menin takas töihin, kun 1. lapsi oli 10 kk ja mies jäi hoitovapaalle 5 kk:ksi. Ajattelin, että puoli vuotta myöhemmin olisi hyvä tulla raskaaksi. No, se niistä suunnitelmista, raskaaksi tuleminen ei ollutkaan niin helppoa. Nyt, vuosi myöhemmin vasta tärppäsi ja en millään jaksaisi odottaa, että pääsisi jäämään äitiyslomalle. Ja, toivottavasti kaikki menee hyvin, tämä on vasta niin alussa. En haluaisi suurta ikäeroa lapsillemme.



Ei ikinä kannata ajatella, mikä työantajalle olisi paras ratkaisu : )

...ja katsoisin miten käy. Eihän se välttämättä tärppää. Antaisin kuitenkin kohtalolle/sattumalle mahdollisuuden molempiin suuntiin.



Aika paljon kyllä vaikuttaisi omiin pohdintoihini ala, jolla olen töissä. Onko jatkon kannalta todella tärkeää, että on ollut töissä välillä vai onko se vain omaa kunnianhimoani tai huoltani että tipahdan kärryiltä (kyllähän töihin pystyvät juuri koulusta valmistuneetkin! jos tarvitset perehdytystä palatessasi esim 3 vuoden vapailta, niin sitten saanet sitä?!).



Jos työpaikka on todella hyvä ja ala sellainen, ettei vastaavaa muualta löydy, ja olisin innoissani töistäni, voisin päättää toisin eli menisin töihin elokuussa ja alkaisin "yrittää" vasta silloin, jolloin ehtisin olla vähintään 8 kk töissä vaikka heti tärppäisi (lähtisin siitä oletuksesta, että jaksan töissä kun kerran haluan jaksaa).

Oon aika vastuuntuntoinen ja musta olis tuntunut kiusalliselta palata töihin vain muutamaksi kuukaudeksi, helpompi oli olla yhtäjaksoisesti ja yhdellä sijaisen etsimisellä pois. Ja se äippärahahan on ansiosidonnainen, joten kyllä se hoitovapaan jälkeen taas sille nouseminen tuntui ihan luksukselta.