Miten oppia löytämään rajansa ja elämään omien tunteiden mukaan, kun on tällainen lapsuus takana?
Kasvoin lapsuudenperheessä, jossa jouduin elämään kahden ailahtelevaisen ja epävakaan perheenjäsenen mielialojen mukaan. Toisen perheenjäsenen mukaan meillä oli mukamas vapaata, mutta todellisuudessa kirjoittamattomia sääntöjä oli paljon. Tiesin, mitkä asiat olivat sallittuja ja mitä asioita ei kannattanut tehdä, koska perheenjäsen pahoittaisi mielensä ja suuttuisi. Nämä näkyivät jo ihan pienissä asioissa: mille paikalle ei saanut keittiönpöydässä istua, jos toinen katsoi telkkaria ei saanut puhua, töistä saapuvaa väsynyttä vanhempaa ei saanut häiritä ensimmäiseen tuntiin, öisin piti kävellä varpaisillaan vessaan jne. Sitten oli tilanteita, joissa toisten raivo saattoi alkaa ihan yllättäen. Toinen näistä perheenjäsenistä pah.oinpiteli minua, jos käytökselläni ärsytin häntä jotenkin. Opin varovaiseksi, sovittelevaksi ja helpoksi.
Nyt aikuisena minulla on asiat ns. kunnossa. On hyvä työ, puoliso, jälkikasvua, mukava koti ja asiat kunnossa. Ei ole mt-ongelmia, olen työstänyt isot asiat terapiassa. Mutta sen huomaan, että omat rajat ovat hukassa. Elän yhä kuunnellen toisten mielialoja todella tarkkaan. Olen hyvä lukemaan toisten tunnetiloja ja vastaan niihin. Tämä tekee sen, että minun on vaikea tunnistaa omia tunteitani ja toiveitani. Venyn myös usein omista rajoistani ollakseni toisille ystävällinen ja suren, jos minua kohtaan ei toimita samoin. Tai jos minulla on vaikka vapaapäivä yksin, en tiedä, mitä tekisin. Mietin, mitä hyödyllistä voisin tehdä. Usein hoidan vaikka lasten asioita vapaapäivänäni, vaikka voisin käyttää tuon ajan itseeni.
Miten oppia löytämään rajansa ja elämään omien tunteiden mukaan, kun on tällainen lapsuus takana?
Kommentit (3)
Itselläni on auttanut se, että olen opetellut olemaan välillä yksin. Tällöin en toisten mieliksi valitse jotakin tiettyä ravintolaa/kahvilaa tms. Kannattaa aloittaa pienistä askelista.
Ja jos olet yhtään kaltaiseni, sinun voi olla vaikeaa hemmotella itseäsi tai satsata itseesi. Jos taloudellinen tilanne ei ole huono, hanki itsellesi jotain mukavaa. Äläkä mieti, mitä sillä rahalla voisi muille hankkia.
Itselläni on ollut täysin samoja ongelmia. Olen opetellut rajojen löytämistä asia kerrallaan, aloittaen ihan pienestä. Sanan ei oppiminen on tärkeää. Ja se, että ei syyllisty, jos saakin kriittistä palautetta siitä muilta. Vaikka ein sanomisesta tulee huono omatunto aluksi, se kyllä helpottaa ajan kanssa, kun sitkeästi jatkaa. Samoin tottuvat ympäristön ihmiset.
Tunteiden ja tarpeiden tunnistamisen pitää ihan reilusti tapahtua niin, että ajattelet kussakin tilanteessa vain itseäsi, mikä ei ole itsekästä. Tasapaino löytyy kyllä itsen ja muiden huomioimisen välille myöhemmin, kunhan opit tuntemaan mitä itse tarvitset ja haluat.
Askel kerrallaan. Mutta varaudu siihen, että ihmiset joita olet palvellut orjana eivät tule olemaan tyytyväisiä jos siirrät huomion hridän sijasta itseesi.