Miksi jotku lapset kommunikoivat vauvaiän jälkeenkin kurkumalla ja huutamalla?

Kirkumalla, ei sentään kurkumalla. :)

Ap

Sitä voi kysyä Z- ja Alfa-sukupolvelta. Jääneet lapsen tasolle. Siihen löytyy selitys, jonka antoi 1950-luvulla syntynyt opettaja, jolla oli onnellinen kotielämä. Jotkut vanhemmat eivät reagoi lastensa itkuun, jolloin lapsi huutaa joskus hyvinkin kauan joko täysin ilman huomiota, tai sitten he saavat huomiota vasta jonkun ajan päästä. Silloin lapsi oppii, että pitää huutaa. He huutavat sitten aina elämänsä loppuun asti, jos sitä tapaa ei saada katkaistua. Toisaalta taas monet vanhemmat reagoivat herkästi vauvan itkuun ja pyrkivät luomaan turvallisen suhteen, jolloin lapsi on rauhallisempi ja tyytyväisempi. Tietenkään turvalliset vanhemmat eivät myöhemmässä elämässä kuitenkaan ole lastensa talutusnuorassa, vaan vanhemmat ovat auktoriteetteja kotona ja he opettavat lapsensa rakastamaan ja iloitsemaan elämästä. Tasapainoiset vanhemmat opettavat lapsensa hillitsemään vihansa ja käsittelemään tunteensa rakentavasti, jolloin ei tarvitse huutaa. Tätä on tässä vaikea yrittää selostaa kovin tarkasti, mutta tässä tiivistettynä. Turvallisessa perheessä näkyy alusta pitäen kunnioitus, rauhallisuus, iloisuus, kuunteleminen, opettaminen, ojentaminen tarvittaessa, itsehillintä, kärsivällisyys jne.