Lähivanhempi ei tajua ettei voi soittaa etävanhempaa avuksi joka lastenhoito-ongelmaan.

Ei se kuulu perheeseen. On vieras. Perhe on äiti, isä ja lapset. Etälapsi kuuluu äitinsä perheeseen. Mikä siinä on naisilla niin vaikeaa ymmärtää? Suurin osa sen sijaan iseistä tämän ymmärtää ja eivät halua uhrata uuttakin perhettä eksän venkoiluiden alttarille. Sitä paitsi se, mikä on silmissä enemmän, on myös mielessä enemmän. Ihan noin lastenkin kanssa. Kuvitteletteko oikeasti, että jos mies asuu lapsesta erossa vauvasta, niin se lapsi olisi ikinä tavoin sen miehen elämässä täyttävä kuin se lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Rakastaa yhtä paljon, muttei mieti tai kaipaa. Etävanhemmuus ja siinä mukana tuleva etäisyys on tavallaan se fakta. Sen sijaan se sama etävanhempi saattaa hyvinkin kaivata jo muutaman tunnin eron jälkeen niitä lapsia, jotka jakaa sitä arkea.



Eräs etäisä (on hyvä etäisä noin ulospäin ja tapaa lastaan paljon) sanoi suoraan, ettei väliaikoina juurikaan ajattele etälastaan, mutta yhteisiä lapsia ajattelee joka tunti, koska ne on niin pinnassa myös tunteissa.

ettei lähivanhempi rakastaisi lapsiaan vaan heittää ne mieluummin kenen tahansa hoidettavaksi kuin ottaisi itelleen. Kiva osoitus lapsille.

ja hyvin on mennyt.

No ei tämäkään asia nyt ihan niin yksinkertainen useinkaan ole. Ei lähivanhempi voi velvoittaa etää perumaan menojaan siksi, että itse pääsisi johonkin. Tokihan on luonnollista kysyä pääseekö toinen vanhempi hoitamaan lasta, mutta jos ei pääse niin ei siitä pitäisi vetää hernettä nenään.

No ei tämäkään asia nyt ihan niin yksinkertainen useinkaan ole. Ei lähivanhempi voi velvoittaa etää perumaan menojaan siksi, että itse pääsisi johonkin. Tokihan on luonnollista kysyä pääseekö toinen vanhempi hoitamaan lasta, mutta jos ei pääse niin ei siitä pitäisi vetää hernettä nenään.

Mutta etällä pitäisi olla oma halu hoitaa lasta mahdollisimman paljon.

Ei se kuulu perheeseen. On vieras. Perhe on äiti, isä ja lapset. Etälapsi kuuluu äitinsä perheeseen. Mikä siinä on naisilla niin vaikeaa ymmärtää? Suurin osa sen sijaan iseistä tämän ymmärtää ja eivät halua uhrata uuttakin perhettä eksän venkoiluiden alttarille. Sitä paitsi se, mikä on silmissä enemmän, on myös mielessä enemmän. Ihan noin lastenkin kanssa. Kuvitteletteko oikeasti, että jos mies asuu lapsesta erossa vauvasta, niin se lapsi olisi ikinä tavoin sen miehen elämässä täyttävä kuin se lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Rakastaa yhtä paljon, muttei mieti tai kaipaa. Etävanhemmuus ja siinä mukana tuleva etäisyys on tavallaan se fakta. Sen sijaan se sama etävanhempi saattaa hyvinkin kaivata jo muutaman tunnin eron jälkeen niitä lapsia, jotka jakaa sitä arkea.

Eräs etäisä (on hyvä etäisä noin ulospäin ja tapaa lastaan paljon) sanoi suoraan, ettei väliaikoina juurikaan ajattele etälastaan, mutta yhteisiä lapsia ajattelee joka tunti, koska ne on niin pinnassa myös tunteissa.

ja pyytää, että otanko lapset.



Ja aina otan, jos vaan jotenkin voin. Hänellä kuitenkin on arjesta päävastuu, ja tietenkin haluan nähdä lapsiani aina kun voin.



Meillä ei ole edes tapaamissopimusta. Ei edes suullista.



Käytännössä sovimme tapaamiset etukäteen, mutta hyvin usein exä ehdottelee lisäaikoja ja minä niitä sitten järjestelen.



Kaikki ovat tyytyväisiä.

hoitamaan lapsia 15 minuutiksi että patalaiskakusipää ehtii aiemmin töihinsä jos sinulla itselläsi on eläke, eikä velvoitetta mennä mihinkään.

Kusipää keksii joka vitun päivä jotain aiemmin suunnitellusta poikkeavaa ettei minulla etänä olisi vahingossakaan omaa elämää.

Jos lähi ei adhd-aikuisena saa pidettyä elämänsä aikatauluja kasassa eikä avaimia tallessa, niin se ei vittu tosiaankaan ole minun, sairaseläkeläisen, velvollisuus mennä aamulla aiemmin lapsenvahdiksi että lähi pääsee uusia avaimia ennen työvuoroa teettämään.

Kun on lähi, vastaa lapsista 100% ja hankkii rahalla sekä kodin- että lastenhoitajan.

Kusipäälähi ei edes tajua omien vaatimustensa älyttömyyttä.

Tottakai autan jos pennuille iskee vaikka vesirokko eikä niitä voi hoitoon viedä, mutta autan vasta sitten kun lähi on ensin käyttänyt lakisääteiset 3 työpäivää lastenhoidon järjestämiseen.

Kun kerran superisukkia leikkii.

johtuu siitä että kusipää adhd-aikuisena ei saa pidettyä elämäänsä kasassa ja töppäilyjen takia aikataulut kusevat eikä lapsilla ole ruokaa tai puhtaita vaatteita.

Kusipää ei koskaan ryhdistäydy jos se aina pelastetaan pinteestä.

lapsille iltapalaa, mutta se onkin istunut paskalla jo varttitunnin ja lapset kiljuu nälissään.

Korkea aika ottaa iltalääke.

Ei se kuulu perheeseen. On vieras. Perhe on äiti, isä ja lapset. Etälapsi kuuluu äitinsä perheeseen. Mikä siinä on naisilla niin vaikeaa ymmärtää? Suurin osa sen sijaan iseistä tämän ymmärtää ja eivät halua uhrata uuttakin perhettä eksän venkoiluiden alttarille. Sitä paitsi se, mikä on silmissä enemmän, on myös mielessä enemmän. Ihan noin lastenkin kanssa. Kuvitteletteko oikeasti, että jos mies asuu lapsesta erossa vauvasta, niin se lapsi olisi ikinä tavoin sen miehen elämässä täyttävä kuin se lapsi, joka asuu isänsä kanssa. Rakastaa yhtä paljon, muttei mieti tai kaipaa. Etävanhemmuus ja siinä mukana tuleva etäisyys on tavallaan se fakta. Sen sijaan se sama etävanhempi saattaa hyvinkin kaivata jo muutaman tunnin eron jälkeen niitä lapsia, jotka jakaa sitä arkea.

Eräs etäisä (on hyvä etäisä noin ulospäin ja tapaa lastaan paljon) sanoi suoraan, ettei väliaikoina juurikaan ajattele etälastaan, mutta yhteisiä lapsia ajattelee joka tunti, koska ne on niin pinnassa myös tunteissa.

Tässä nähdään mitä seuraa kun tunnekyvytön ja vastuuton etävanhempi saa uudeksi puolisokseen narsistin :( Taitaa olla suurikin uutinen sinulle että erossa ei erota lapsista vaan puolisosta eli kyllä ne edellisen suhteen lapset edelleen on puolisosi lapsia. Varmaan tunnetasoltaan kehittymättömät yksilöt eivät tuota parempaan kykenekkään, ja sittenhän itse tiedät miten mies kohtelee teidän lapsianne teidän eronne jälkeen. Noin tunne köyhät ihmiset kun eivät sitoutumaan kykene ja siellä työpaikkalla kun näkee toista naista niin ei siinä puoliso jota muutaman tunnin vaan päivässä näkee niin mielessä pysy. Senkin ajan narsisti mollaa edellistä puolisoa ja niitä kauheita etäkakaroita ja mies hiljaa vaikenee ja miettii sitä ihanaa työpaikan Mirkkua joka ymmärtää miestä niin paljon paremmin. Kenties sitten teidän tapauksessakin miehestä pitäisi tulla lähivanhempi jotta tajuaisitte myös etälapsien kuuluvan perheeseen, entinen lähivanhempi varmaan osaa rakastaa ja kaivata heitä ilman 100 % läsnäoloakin? Se on vain teidän äitipuolien kuvitelmaa että ne tunteet teidän lapsiinne ovat syvempiä kuin etälapsiin, sitähän mies joutuu valehtelemaan säilyttääkseen edes jonin laisen rauhan perheessä. Minun olkaani vasten ne sitten itkevät kuinka ennen kaikki oli paremmin ja helpompaa, mutta ei tästä nyt erotakkaan voi kun menettää nämäkin lapset.

Edelleenkään en voi ymmärtää miten joku nainen huolii omien lastensa isäksi miehen joka ei rakastaisi ja arvostaisi omia lapsiaan joita jo on?? Paitsi tietysti narsisti, joka ensin alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa (jonka ainoa meriitti on olla naimisissa) ja pitää sitten suurenkin voittona jos "saa" miehen itselleen ja vielä hylkäämään lapsetkin. kai tämä sitten joidenkin naisten itsetuntoa kohottaa, minua lähinnä oksettaisi.

ei kai muuten voisi noin empatiakyvytön olla? näkee lapset kostonvälineenä jne.

syö enää lääkkeitä, koska haluan pysyvälle eläkkeelle ja sille pääsee parhaiten kun pätkähtää kunnon psykoosit päälle.

Mä oon niin kyllästynyt tähän välivaiheeseen, tahdon toimintaa heti ja psykoosin pintaan viimeistään jouluksi.

käyttämään mua lapset tekosyynä omien vapaa-ajanviettomahdollisuuksiensa lisäämiseen.

Exän kanssa ei voi olla välimuotoa, sille pitää joko olla koko ajan vittumainen ja hankala, niin se pysyy ruodussa ja tietää paikkansa.

Jos yhtään olen epähuomiossa enemmän avuksi lastehoidossa, niin alkaa exälle pukata harrastusta joka illalle ja töitäkin kuulemma pitää tehdä klo 17 jälkeenkin että mun pitäis keskeyttää eläkepäiväni ja hakea pennut tarhasta.

Ei käy, ei ole välimuotoja, koska sit homma kaatuu taas mun niskaan kokonaan.

Tässä nähdään mitä seuraa kun tunnekyvytön ja vastuuton etävanhempi saa uudeksi puolisokseen narsistin :( Taitaa olla suurikin uutinen sinulle että erossa ei erota lapsista vaan puolisosta eli kyllä ne edellisen suhteen lapset edelleen on puolisosi lapsia. Varmaan tunnetasoltaan kehittymättömät yksilöt eivät tuota parempaan kykenekkään, ja sittenhän itse tiedät miten mies kohtelee teidän lapsianne teidän eronne jälkeen. Noin tunne köyhät ihmiset kun eivät sitoutumaan kykene ja siellä työpaikkalla kun näkee toista naista niin ei siinä puoliso jota muutaman tunnin vaan päivässä näkee niin mielessä pysy. Senkin ajan narsisti mollaa edellistä puolisoa ja niitä kauheita etäkakaroita ja mies hiljaa vaikenee ja miettii sitä ihanaa työpaikan Mirkkua joka ymmärtää miestä niin paljon paremmin. Kenties sitten teidän tapauksessakin miehestä pitäisi tulla lähivanhempi jotta tajuaisitte myös etälapsien kuuluvan perheeseen, entinen lähivanhempi varmaan osaa rakastaa ja kaivata heitä ilman 100 % läsnäoloakin? Se on vain teidän äitipuolien kuvitelmaa että ne tunteet teidän lapsiinne ovat syvempiä kuin etälapsiin, sitähän mies joutuu valehtelemaan säilyttääkseen edes jonin laisen rauhan perheessä. Minun olkaani vasten ne sitten itkevät kuinka ennen kaikki oli paremmin ja helpompaa, mutta ei tästä nyt erotakkaan voi kun menettää nämäkin lapset.

Edelleenkään en voi ymmärtää miten joku nainen huolii omien lastensa isäksi miehen joka ei rakastaisi ja arvostaisi omia lapsiaan joita jo on?? Paitsi tietysti narsisti, joka ensin alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa (jonka ainoa meriitti on olla naimisissa) ja pitää sitten suurenkin voittona jos "saa" miehen itselleen ja vielä hylkäämään lapsetkin. kai tämä sitten joidenkin naisten itsetuntoa kohottaa, minua lähinnä oksettaisi.

ja myönnän etten juurikaan kaipaa lapsiani,näin se vain on.Alussa ikävä oli kova(kun erottiin ja lapset jäivät miehelle)mutta laantunut vuosien myötä vaikka näänkin lapsiani viikoittain.

Ei kannata puhua asioista joista ei tiedä mitään,eikä mulla mitään diagnoosia ole tähän "vaivaan".

Ihmettelen näitä katkeria tilityksiä,onko sinun miehesi jättänyt sinut ja lapset vai mistä tämä äitipuoli-viha sikiää?

kovakourainen koirakoulutus ja jatkuva vittuilu. Jos joku välttämättä haluu yrittää exästä ihmistä tehdä, niin ei paljoa vaadita että äitipuolen paikka on sun.

Muistat vaan tarjota pillua joka käänteessä, ei haittaa vaikka lapset leikkii viereisessä huoneessa. Itse et kyllä mitään saa, rahat menee ja vapaa-aikaa ei enää ole, kun olet lastenhoitajana.

Olen katkera ja hyvästä syystä.

Kyllä minun miehelläni on etälapset aina mielessä, tai aikuisiahan nuo ovat. Meillä on myös yhteisiä lapsia, mutta kaikki ovat hänelle yhtä tärkeitä.

Lapset saivat tulla ja mennä mielensä mukaan sopimuksista viis.

kun ne tosiaan menee ja tulee itsenäisesti eivätkä vaadi ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa.

Mutten vieläkään saatana käsitä miten tuolla kusipäällä on edes pokkaa kysyä lastenhoitoapua sen takia ettei se muuten ehdi 15 min aiemmin töihin.

Saatana mitä lapamatoja kotiäitien hoivissa kasvaa, kusipäätä on äitinsä syöttänyt vielä 7-vuotiaana.

Ihmettelen näitä katkeria tilityksiä,onko sinun miehesi jättänyt sinut ja lapset vai mistä tämä äitipuoli-viha sikiää?

Aivan liian monta kertaa olen sivusta seurannut kuinka eron jälkeen ne lapset pitäisi heittää sivuun. Myönnän täysin etten pysty ymmärtämään kaltaisiasi joiden tunteet omiin lapsiin voivat noin heiketä mikäli ette näe koko ajan. Ehkä onkin parempi että sinusta tuli etävanhempi kun näin kerran on. Hirvittävän usein se etälapsien työntäminen syrjään aiheutuu juuri epävarman ja mustasukkaisen äitipuolen takia. Myönnän senkin etten arvosta lainkaan näitä äitipuolia mutta suurempi vastuu on näillä lapatossumiehillä jotka omat lapsensa hylkäävät. On myös hyviä äitiä puolia ja etävanhempia, eivät kaikki ole lapsensa hylkääviä. On hyviä ja toimivia uusperheitä, mutta valitettavasti vähemmän kuin huonoja. Hyvässä uusperheessä kaikki voivat hyvin ja kuuluvat perheeseen, myös etälapset. Seuraan myös läheltä etäisää joka pitää huolen väleistään etälapseensa vaikka uusi puoliso kaikensa tekeekin asiaa sabotoidakseen ja aikoista draamaa tämä draamaqueen kotona pitää. Enpä olisi ystävästäni tuollaisia piirteitä uskonut aiemmin, mutta elämä opettaa...

Jännä sekin kuinka moni eronnut ja uudessa suhteessa oleva tulee pienessä sievässä olkapäätäni vasten itkemään kuinka hienoa on että me olemme mieheni kanssa edelleen yhdessä. Eivät kuulemma osanneet arvostaa aiempaa perhettään tarpeeksi ja valittavat kuinka suurempia ne pienetkin ongelmat ovat nykyään uusperheessä. Voisin sanoakin että miehen suhde etälapsiin kuvastaa myös hänen tyytyväisyyttään uuteen suhteeseen. Jännää veilä sekin jos yhtään kritisoit pyhää uusperheetä tai äitipuolia niin olet katkera jätetty ex-vaimo!! Täällä ainakin on olotilaansa tyytyväinen ydinperheen äiti, joka toivoo että tilanne myös säilyy tälläisenä. Silti erotilanteessakaan en usko että meistä kumpikaan käyttäytyisi noin välinpitämättömästi lapsiimme.