Oletko (diagnosoitu) ns.lievähkö oireinen ADHD?

Mietin voiko omat ongelmat liittyä neuropsykiatriseen häiriöön. Kaipaisin perspektiiviä heiltä joilla samankaltainen tilanne että elämässä on ollut vaikeuksia mutta jonkin vahvuuden tai ominaisuuden turvin on edennyt joskin vaikeasti ja onko todettu ADHD. Eli ei mitään sen asteista että ei olisi saanut lopulta tutkintoa tai olisi jäänt laskut tai vuokrat maksamatta tai kärsinyt päihdeongelmasta.

Aina puhutaan että oireilu on jatkumo ja sen ymmärrän. Olen ollut todella villi ja vilkas lapsena. Erittäin voimakastahtoinen ja itsepäinen. Aina helposti tulistuva, herkästi loukkaantuva. Koulussakin vilkas, puuhailin muuta ja tein tehtäviä aivan viime metreillä. Olin kuitenkin "kiltti" opettajille, pelkäsin seuraamuksia koska minua "kasvatettiin" väkivallalla. Koulutehtävien tekoa piti vahtia. Isompana tein aina viime tingassa, sitten kun oli pakko, kauhean ahdistuksen kanssa. Harrastuksissa sama juttu, ahdisti niin paljon aloittaa etten treenannut kuin vasta viimeisenä iltana ennen tuntia. Fiktiokirjoihin uppouduin. Olin paljon mielikuvitusmaailmassa yksin.

Aikuisuudessa koulu sujunut silloin kun se on ollut koulua, on ollut deadlinet ja on tehty porukassa. Sosiaalinen paine on auttanut. Yliopistossa repsahti, opinnot venyi, kurssit ja tentit ahdisti. En vaan saanut tehtyä, en osannut osittaa ja jaksottaa, tuntui ettei laajat työt tai paksujen kirjojen luku etene, näin vain Mount Everestin edessäni. Toki oli muutenkin mielialaongelmaa silloin. 

Työelämässä uuvun mutta en tiedä miksi vaikla työni pysyy aikataulussa koska pidän kalenterin todella väljänä. Työssä on aika rauhallista. Jos tulee ruuhkaa, menen sekaisin, jumitun, ahdistun ja kuormitun välittömästi. Käytän kohtuuttoman paljon aikaa aikatauluttamiseen ja organisointiin, tuntuu että jumiudun siihenkin miettimään milloin teen mitäkin enkä pysty nopeuttamaan työtahtia. Teen asiantuntijatyötä. Minulla on vallalla kaksi työmoodia: todella intensiivinen ja uppoutuva tai sitten levoton ja monta asiaa yhtä aikaa puuhasteleva. Tämäkin varmaan voi uuvuttaa. Töiden lisäksi en jaksa muuta, en harrastuksia en kavereiden näkemisiä kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Minulla ei ole perhettä eli en edes elä ruuhkavuosia. Haluan olla illat ja viikonloput kotona. En pysty lukemaan tai katsomaan sarjoja/elokuvia koska en voi keskittyä tai imeytyä niihin kuten lapsena. Paitsi joskus löydän jonkun asian johon perehdyn maanisesti pari kolme kuukautta kaiken vapaa-aikani. Suurimman osan ajasta kotona olen omassa fantasiamaailmassani. Se tuntuu palauttavalta ja rentouttavalta. 

Hurjan pitkä sepostus. Mutta jos jollain on samaa, mistä koette sen johtuvan ja onko kyseessä ollut ADHD (tai ehkä jokin erityisherkkyys, autismikin?) Minulla on myös aistien kanssa hieman haastetta, ei niin että en pystyisi johonkin mutta välttelen asioita.