Miksi suomalaiset miehet ovat niin sovinistisia ja itsekkäitä verrattuna ulkomaalaisiin?

Kirjoitan tämän pohdintana omista kokemuksistani. Olen 38-vuotias hyvin menestynyt nainen ja entinen malli, jolla on johtava asema kansainvälisessä yrityksessä. Olen vuosien varrella asunut ulkomailla pidempiä jaksoja ja seurustellut vakituisesti miesten kanssa monista eri maasta, mukaan lukien Italia, Espanja, Brasilia, Venäjä, Thaimaa sekä muutamia muita Etelä-Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maita.

Palattuani takaisin Suomeen olen yrittänyt tutustua suomalaisiin miehiin useaan otteeseen. Ero aiempiin on ollut häkellyttävä. Ulkomaalaiset miehet, etenkin eteläisemmistä kulttuureista, ovat yleensä olleet lämpimiä, miehisiä ja valmiita osoittamaan kiinnostusta ja arvostusta jo varhaisessa vaiheessa. He osaavat nauraa, koskettaa luontevasti, innostua ja tuoda suhteeseen elämäniloa sekä intohimoa.

Suomalainen mies sen sijaan vaikuttaa usein olevan sulkeutunut ja kylmä. Tapaamisissa keskustelu jää tavallisesti pintapuoliseksi, aito kiinnostus muista kuin itsestä ja käytöstavat puuttuvat, ja itsekkyyden korostaminen on niin voimakasta, että nainen kokee itsensä melkein esineeksi. Moni tuntuu myös olevan varautunut minkäänlaiseen vuorovaikutukseen tai kiitollisuuteen, vaikka tarjolla olisi taloudellisesti ja henkisesti vakaa elämä.

Olen antanut useille suomalaisille miehille aitoja mahdollisuuksia, mutta tulos on ollut miltei poikkeuksetta samanlainen. Tämä on saanut minut pohtimaan, onko kyseessä ainoastaan oma huono onneni vai onko suomalaisessa kulttuurissa ja kasvatuksessa tapahtunut jotain sellaista, mikä on tehnyt miehistä itsekkäitä, tilannetajuttomia ja naisia vähätteleviä.

Kysyn nyt suoraan, varsinkin miehiltä: koetteko tämän kuvauksen osuvan? Onko teillä selitystä tälle ilmiölle?