Mikä vika meidän tenavissa on? :O

välillä ei. 7 vuotiaat kouluun lähtijät on yleensä hyvin ikävöiviä, ja vaativat äidiltä tajuttomasti huomiota. Itse olen ollut päivähoitajana, ja kukaan lapsista ei ollut mitenkään vanhempiensa perään. Mulla oli 4 hoitolasta+omat, ja päivät pitkät leikkivät keskenänsä, ja "ruoka" oli mieleistä. Ja kaikki oli yli 4 vuotiaita, eli todella mukavaa oli, jos jollain oli huonopäivä, otin sen mukaan leipomaan ja auttamaan pikku puuhissa. Eli kyllä lapset viihtyy hyvin isossa "perheessä".

että sun lapsilla on perusturvallisuus kunnossa ja luottavat hoitopaikkaan. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Olen onnellinen ja ylpeä itsestäsi!

että sun lapsilla on perusturvallisuus kunnossa ja luottavat hoitopaikkaan. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Olen onnellinen ja ylpeä itsestäsi!

he tietävät, että palaat takaisin hakemaan etkä jätä heitä. viihtyvät kuitenkin kotona sun kanssasi? lapset ovat myös varmasti aidosti iloisia siitä, että hoitajan luona on heille kavereita ja virikkeitä eri lailla kuin kotona. ainakaan et vienyt heitä liian aikaisin hoitoon, saivat nyhjätä kotona ja nyt on aika sosiaalisemmille päiville:) päivähoidon aloitus saattaa joskus näyttää sujuvan "liiankin helposti", mutta muutaman päivän/viikon päästä voi tulla takapakkia, eli lapsi ei jäisikään enää niin mielellään. ihan normaalia tuokin. itse en ikinä itkenyt vanhempien perään, hyvä jos vilkutinkaan, enkä olisi halunnut oikein koskaan lähteä kotiin. äiti kertoo poteneensa huonoa omaatuntoa, pelkäsi että minun oli parempi olla hoidossa kuin kotona, mutta hyvän perusturvallisuuden sain ja kotona oli hyvä olla, hoidossa nyt vain oli vauhdikkaampia kavereita;)

Sit kun esikoinenkin on vielä semmoinen sosiaalinen eläin, että luuhais varmaan yötäpäivää vaan kavereiden kanssa, jos annettaisiin...



Noh, keskimmäinen kyllä olis varmaan kotona aina ja ikuisesti, jos annettaisiin, mutta ei sekään siis ole ikinä protestoinut millään tavoin hoitoon jäämistä. Kotoa lähtemistä kyllä, mutta kun perille päästään niin sinnä män, eikä taakseen kattele...



Varsinkin, kun nyt taas kohkataan niin kauheesti sitä, että lasten pitäs olla kotihoidossa ties mihin asti, niin ei vaan voi mitään, että mieleen pukkaa ties mitä ajatuksia. Toisten mukelot sentään kiljuu äitinsä perään. Ei meillä vaan..

Lapsi on vähän reilut 1,5 vuotta ja jää mielellään hoitoon ja nauraen juoksee hakemaa lempilelua ja riehumaan. Ennenmminkin lähtiessä pitää vähän hidastella; ei malttaisi lopettaa ulkoilua ja lähteä autoon istumaan.



Iltaisin on iloinen ja viihtyy paljon sylissä ja yleensä katotaankin vaan telkkaria (tai siis minä katosn ja lapsi kiipeilee mun päällä ja sohvalla ja leikkii pikkuautoilla).

että sun lapsilla on perusturvallisuus kunnossa ja luottavat hoitopaikkaan. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Olen onnellinen ja ylpeä itsestäsi!

he tietävät, että palaat takaisin hakemaan etkä jätä heitä. viihtyvät kuitenkin kotona sun kanssasi? lapset ovat myös varmasti aidosti iloisia siitä, että hoitajan luona on heille kavereita ja virikkeitä eri lailla kuin kotona. ainakaan et vienyt heitä liian aikaisin hoitoon, saivat nyhjätä kotona ja nyt on aika sosiaalisemmille päiville:) päivähoidon aloitus saattaa joskus näyttää sujuvan "liiankin helposti", mutta muutaman päivän/viikon päästä voi tulla takapakkia, eli lapsi ei jäisikään enää niin mielellään. ihan normaalia tuokin. itse en ikinä itkenyt vanhempien perään, hyvä jos vilkutinkaan, enkä olisi halunnut oikein koskaan lähteä kotiin. äiti kertoo poteneensa huonoa omaatuntoa, pelkäsi että minun oli parempi olla hoidossa kuin kotona, mutta hyvän perusturvallisuuden sain ja kotona oli hyvä olla, hoidossa nyt vain oli vauhdikkaampia kavereita;)

neljä vuotta vanhempi siskoni taas istui melkein aina pari tuntia postilaatikolla odottamassa kotiin pääsyä, kun oltiin perhepäivähoitajalla. ihan samanlaisista taustoista huolimatta minä juoksin riemuiten hoitoon ja sisko olisi viihtynyt kotona. toisaalta minä aloitin hoidon 10kk:n ikäisenä, sisko ensin 1,5-vuotiaana ja oli parin vuoden hoidon jälkeen kotona vuoden, ennen kuin palasi taas hoitoon.