Alkaisin omaishoitajaksi ainostaan pienelle lapselleni, en puolisolleni enkä yli 15-vuotiaalle.

mielipiteensä itsekullakin. Kyllä minä alkaisin esimerkiksi miesystävälleni omaishoitajaksi, on se sen verran paljon mua rakastanut.

kun se täyttää 15v?



terv. 7-vuotiaan lapsensa omaishoitaja

tuota asiaa lapsesta asti ja todennut, että en todellakaan tiedä. En välttis haluaisi omaishoitajaksi, mutta en minä vois puolisoa laitokseenkaan laittaa. Naimisiin on menty ja luvattu huolehtia toisistamme. Oishan se raukkamainen teko lapsillekin lähettää isi jonnekin laitokseen, jonka alimiehitetty henkilökunta saa hädintuskin pidettyä elossa, kuntoutuksen saa unohtaa.

hoidettavana hänen paikkansa on laitoksessa, aika itsenäistyä ja aikuistua.

olen tilanteessa että saatan joutua/päästä omaishoitajaksi omalle aikuiselle lapselle. Ja jos se tilanne tulee ja lapsi niin haluaa, niin taatusti alan. On hän lapseni vaikka aikuinen olisikin.

hoidettavana hänen paikkansa on laitoksessa, aika itsenäistyä ja aikuistua.

Luin lehdestä ja taisi tv:ssäkin olla espoolaisäidistä, joka oli hoitanut aikuista poikaansa vuosia kotona. Varsinainen jutun pointti oli kaupungin kieltäytyminen omaishoitajan vapaapäivistä, mutta perheen tarina kauhistutti.

Parikymppinen poika vammautui vaikeasti liikenneonnettomuudessa. Poikaa hoidettiin eri sairaaloissa muistaakseni 7 vuoden ajan. Kunto vain paheni, ja äiti oli varma, että poika kuolisi, jos hän ei ota poikaansa kotihoitoon. Poika, tai siis aikuinen mies, oli tuolloin makuuhaavoja täynnä ja painoi vain 22 kg (!). Omaishoidossa pojan kunto on parantunut huomattavasti.

Ihan en puhuisi itsenäistymisestä ja aikuistumisesta, kun ihminen tarvitsee apua aivan kaikessa ja on liikuntakyvytön.

kaikille paras ratkaisu. Ja vakavasti sairaan omaishoitajan urahan päättyy melko pian, siihen ei tarvitse vuosikausiksi itseään sitoa.

Ja mikähän taho siitä päättäisi?

sitä paljon tehdäänkin. Ruokintaletku poistetaan eikä nesteitä enää anneta, kipua hoidetaan ja luonto hoitaa loput.

Kaikille armollinen.

laitosasukin ja normaalipäisen ihmisen välillä on paljon erilaisia ihmisiä, jotka eivät pärjää ilman hoitoa, mutta eivät silti täytä omaishoidon tai vammaispalvelujen kriteereitä.