Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka kauan koeajalla?

Vierailija
16.10.2011 |

Olen elänyt nykysessä suhteessani kohta neljä vuotta. Olemme miehen kanssa puhuneet, että kumpikin haluaa avioliittoon - noin niin kuin yleisellä tasolla. Olemme puhuneet myös kihlautumisesta, tosin minun aloitteestani.

Mies haluaa vielä odottaa.

Tunnen olevani koeajalla, tunnen olevani riittämätön.

Mies sanoo olevansa sitoutunut ja rakastavansa.

En tiedä... Kuinka kauan pitää odottaa? Melkein neljä vuotta yhdessä, eikö siinä vaiheessa jo luulisi tuntevansa toisen tarpeeksi hyvin, jotta voi tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen?

Vai pitäisikö minun vetää se johtopäätös, ettei tästä tämän valmiimpaa tule ja jos haluan "enemmän" saan vaan pettyä?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
16.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän kyllä miehesi kannan järkevyyden jos olette entinen teinipari ja miehelläsi on vielä intti käymättä ja hän vasta hakee opiskelupaikkaa.

Vierailija
2/5 |
16.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoisin, että ikänne hiukan vaikuttaa asiaan. Jos olette vasta parikymppisiä, voi kannattaakin odottaa - mies tekee ehkä hitaasti ratkaisujaan. Oletteko avoliitossa/sitoutuneet talodellisesti? Onko lasten hankinnasta puhuttu?



Jos taas asutte yhdessä ettekä ole ihan nuoria, vaikuttaa vahvasti siltä, ettei mies halua tämän enempää.



Itse tapasin mieheni 32-vuotiaana ja kosin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Naimisiin vuoden päästä kihlautumisesta. Nyt kaksi lasta (olen 38 v.) Ikä (yli 30 molemmilla) ja maantieteellinen välimatka nopeuttivat päätöksentekoa. Tosin mies sanoo, ettei luultavasti olisi vieläkään tullut kosineeksi, ellen minä olisi tarttunut tilaisuuteen :-).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
16.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme kumpikin yli nelikymppisiä, asumme omillamme, minä kohta jo aikuisten lasten kanssa, mies yksin (hän on lapseton, asunut aikuiselämänsä pääsääntöisesti yksin).

Kumpikin toivoo tulevaisuudelta vakaata parisuhdetta ja avioliittoa. Alan kallistua sille kannalle, että mies ei ehkä halua sitä avioliittoa minun kanssani.

Kysyttäessä sanoo, että olen sopivin hänen naisistaan. Hmmm... Syy sille, miksei mies ole avioitunut tai saanut lapsia on juuri siinä, että hän on aina odottanut jotain täydellistä. Jaa-a, satuprinsessoja vaan ei oikeassa elämässä ole.

Vierailija
4/5 |
16.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä teidän kannattaisi sopia että kokeilette avoliittoa sitten kun lapsesi on muuttaneet maailmalle. Perheeseen jossa on teinejä ei välttämättä kannata tuoda uusia isäpuoli ehdokkaita.



Voi olla, että se oletkin sinä joka huomaa ettei homma toimi, nelikymppinen mies jolla ei ole ollut perhettä ei välttämättä ole se helpoin elämänkumppani.



2

Vierailija
5/5 |
16.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä teidän kannattaisi sopia että kokeilette avoliittoa sitten kun lapsesi on muuttaneet maailmalle. Perheeseen jossa on teinejä ei välttämättä kannata tuoda uusia isäpuoli ehdokkaita.

Voi olla, että se oletkin sinä joka huomaa ettei homma toimi, nelikymppinen mies jolla ei ole ollut perhettä ei välttämättä ole se helpoin elämänkumppani.

2

Emme ole muuttamassa yhteen toistaiseksi - vasta sitten, kun lapseni ovat maailmalla (ja kotitöiden jaosta pitää puhua ennen sitä ; ) ). Mies ja lapseni tulevat hyvin toimeen keskenään, mies on sellainen lasten kanssa touhuava tyyppi, joka rakentelee futismaaleja, korkeushyppyesteitä yms.

Mutta itse kyllä toivoisin suhteen virallistamista, esim. kihlautumalla, ja mies tietää sen. Se on meille kummallekin tärkeä asia.