Lue keskustelun säännöt.
Kuuttakymppiä lähestyvien naisten tsemppiketju
13.03.2026 |
Tuntuu raskaalta tämä elämänvaihe nyt, miten te muut pystytte pitämään yllä elämäniloa? Molemmilla vanhemmilla on dementia ja seuraavat 5+ vuotta tulee teemana olemaan yhä paheneva huoli, sairaus ja kuolema. Saan lomaa vanhusten sekoilun päivystämisestä pari päivää vuodessa. Muutaman kuukauden sisään on ollut useammat sukulaisen hautajaiset. Ulkonäkö on pahasti rapistunut eikä enää ei voi edes ajatella että sitten kun. Sitten kun vanhemmat on mullan alla olen itsekin vanhus. Tunnen itseni nyt jo vanhukseksi.
Kommentit (20)
Tapailen 20 v mallipoikaa, mikä piristää ihmeellisesti. N58
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on monta ystävää jo kuollut, syöpään tai sydänkohtaukseen.
Täytyykö sun olla vanhempiesi omaishoitaja? Se on varmasti tosi raskasta.
En luojan kiitos ole vanhempien omaishoitaja mutta yhteiskunta ei kyllä auta kuin minimaalisesti tässä vaiheessa. Käytännössä on pakko hoitaa kaikki vanhusten asiat, siivota, käydä kaupassa...
Me saatiin yks just hoitokotiin. 2 jo haudassa ja yks vielä vapaana. Rankkaahan se on työelämän lisäksi noista vanhuksista huolehtii ja sitte vielä kaikki päälle edunvalvonnat, perukirjoitukset, monttubileet ja homeisten kämppiin tyhjennykset. Eipä tarvitse paljon miettiä mitä vapaa-aikana tekis. Tää on tätä ny.
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin yks just hoitokotiin. 2 jo haudassa ja yks vielä vapaana. Rankkaahan se on työelämän lisäksi noista vanhuksista huolehtii ja sitte vielä kaikki päälle edunvalvonnat, perukirjoitukset, monttubileet ja homeisten kämppiin tyhjennykset. Eipä tarvitse paljon miettiä mitä vapaa-aikana tekis. Tää on tätä ny.
Paljonko se hoivakodin kuukausimaksu on suurin piirtein? Nyt viikonloppuna pitäisi jaksaa tehdä tuloselvitystä just alkanutta kotihoitoa varten, jee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin yks just hoitokotiin. 2 jo haudassa ja yks vielä vapaana. Rankkaahan se on työelämän lisäksi noista vanhuksista huolehtii ja sitte vielä kaikki päälle edunvalvonnat, perukirjoitukset, monttubileet ja homeisten kämppiin tyhjennykset. Eipä tarvitse paljon miettiä mitä vapaa-aikana tekis. Tää on tätä ny.
Paljonko se hoivakodin kuukausimaksu on suurin piirtein? Nyt viikonloppuna pitäisi jaksaa tehdä tuloselvitystä just alkanutta kotihoitoa varten, jee..
Kotihoito selvittää ihan itse vanhuksen tulot, kunhan hän kykenee allekirjoittamaan valtakirjan. Omalla vanhemmalla kotihoito alkoi käydä säännöllisesti loppuvuodesta eikä meidän tarvinnut tehdä mitään tuloselvityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa on elämä. Appivanhemmat kuolleet, toinen oma vanhempi enää elää, mutta pärjää kotona. Lapsi jo iso. Ainoa ettei miehelle enää kelpaa mutta sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin yks just hoitokotiin. 2 jo haudassa ja yks vielä vapaana. Rankkaahan se on työelämän lisäksi noista vanhuksista huolehtii ja sitte vielä kaikki päälle edunvalvonnat, perukirjoitukset, monttubileet ja homeisten kämppiin tyhjennykset. Eipä tarvitse paljon miettiä mitä vapaa-aikana tekis. Tää on tätä ny.
Paljonko se hoivakodin kuukausimaksu on suurin piirtein? Nyt viikonloppuna pitäisi jaksaa tehdä tuloselvitystä just alkanutta kotihoitoa varten, jee..
Kotihoito selvittää ihan itse vanhuksen tulot, kunhan hän kykenee allekirjoittamaan valtakirjan. Omalla vanhemmalla kotihoito alkoi käydä säännöllisesti loppuvuodesta eikä meidän tarvinnut tehdä mitään tuloselvityksiä.
No mulle viestitettiin sieltä kotihoidosta että mihin osoitteeseen he laittaa tuloselvityslomakkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ens kuussa 60v. Oma äiti 89 v. Monta kertaa viikossa käyn auttelemassa. Ihan hyvin menee. Matkustelen, etätyö, omat lapset aikuisia. Mikäs tässä ollessa. Ulkonäkö rapistuu kaikilla, sitä en murehdi. Ihan kivaa hei! Kesä tulee.
Vanhemmat kuolleet, oon eronnut muutama vuosi sitten ja talous kunnossa, kiitos vanhempieni perinnön. Lapset aikuisia ja lapsenlapsistakin saan nauttia. Tuntuu, että elämä tarjoilee parastaan näin 61-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko se hoivakodin kuukausimaksu on suurin piirtein? Nyt viikonloppuna pitäisi jaksaa tehdä tuloselvitystä just alkanutta kotihoitoa varten, jee..
Itse maksaen n. 7000 e/kk. Hva:een kautta riippuu eläkkeen määrästä.
Huolta on parista lähipiirin ihmisestä mutta sitten taas valtavasti iloa pienestä lapsenlapsesta. Ja myös muista läheisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko se hoivakodin kuukausimaksu on suurin piirtein? Nyt viikonloppuna pitäisi jaksaa tehdä tuloselvitystä just alkanutta kotihoitoa varten, jee..
Itse maksaen n. 7000 e/kk. Hva:een kautta riippuu eläkkeen määrästä.
Voi luoja... Kenellä on varaa maksaa 7000 euroa kuussa?
Oman aikuisen lapsen tapaaminen onkin piristävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko se hoivakodin kuukausimaksu on suurin piirtein? Nyt viikonloppuna pitäisi jaksaa tehdä tuloselvitystä just alkanutta kotihoitoa varten, jee..
Itse maksaen n. 7000 e/kk. Hva:een kautta riippuu eläkkeen määrästä.
Eikös se hoivamaksu mee jotenkin niin, että se mitä vanhus saa eläkettä miinus takuusumma n. 190€/kk jää itselle.
Voi luoja... Kenellä on varaa maksaa 7000 euroa kuussa?
Ei juuri kellään. Siksi niihin hakeudutaan hva:een ikäihmisten asiakasohjauksen kautta, jolloin maksu perustuu tuloihin.
Eikös se hoivamaksu mee jotenkin niin, että se mitä vanhus saa eläkettä miinus takuusumma n. 190€/kk jää itselle.
Menee silloin, kun hoivakotiin ohjaudutaan asiakasohjauksen kautta. Itse maksaen n. 7000 e. Ero on siinä, että itsemaksavana muutat sinne, minne haluat ja milloin haluat. Asiakasohjauksen kautta paikan saanti perustuu mm. rai-arviointiin
En ihan vielä lähesty kuuttakymppiä mutta ei puutu paljon joten uskallan vastata. Ajattelen, että tämä on elämää. Elämäni ei ole koskaan ollut varsinaisesti helppoa enkä ajattele että sen kuuluisikaan olla. Jos miettii ulkoisia puitteita niin lapsena oli köyhyyttä, väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä, nuorena erilaisuuden kokemusta, ahdistusta, läheisriippuvuutta, irrallisuuden/yksinäisyyden kokemusta ja pettymyksiä koulutukseen pääsemisessä. Lasten ollessa pieniä uupumusta, tukiverkkojen puutetta, pettymystä omaan vanhemmuuteen ja puolison valintaan. Lasten teini-iässä valtavaa huolta päihteistä ja viiltelystä, pettymystä itseen ja puolison vanhemmuuteen. Tällä hetkellä huoli aikuistuvien lasten pärjäämisestä tässä maailmassa, oman parisuhteen taakkana erilleen kasvaneet arvot, kuormittava työ, oman vanhemman ja lapsuuden perheen lisääntyvä sekoilu. Jaksan koska tämä on elämää josta ei voi irtisanoutua enkä kokisi elämää mielekkääksi ilman kaikkia näitä läheisiä ja muita ihmisiä ympärilläni. En mieti kovinkaan paljon asioita joille en voi mitään. Olen läsnä läheisilleni silloin kun jaksan ja voin ja nautin ihanien lasteni kanssa vietetystä ajasta. Rakastan värejä, kasveja, eläimiä, taidetta, huumoria, filosofiaa. Tarkkailen pieniä asioita, mietin millaista elämää elää kadulla aamuharmaassa rämpivä toinen ihminen, miten aikaisin valo on syttynyt työmaakopissa ja millainen ihminen siellä on aloittanut päivänsä, mitä lintu mahtaa ajatella minua seuratessaan, miten rusakko hahmottaa tämän saman puiston jossa olemme. Nautin tuoksuista, valosta ja erilaisista tunnelmista. Seuraan maailmaa, luen keskusteluja ja kyselen tekoälyltä mitä se tietää asioista. Kehittelen päässäni kaikenlaisia teorioita, yhdistelen asioita ja sommittelen ympärilleni kauniita asioita. Kun jokin asia menee lapsellani hyvin tai huomaan että hän on onnellinen, muistuttelen sitä mieleeni. Olen kyllä usein väsynyt, mutta en koe olevani masentunut, en koe että olisin kokenut vääryyttä vaan olen saanut elämältä paljon. Haaveilen vielä muutamista asioista elämässä. Mutta jos en niitä enää saisi niin ei minusta tunnu vaikealta sekään ajatus että olen lähempänä kuolemaani kuin syntymääni, eikä täältä lähteminen tunnu mahdottoman vaikealta ajatukselta. On ollut aika täysi elämä. En ole saavuttanut materiaa, en menestystä, en kokenut ihmeellisiä luksuskokemuksia, mutta olen kokenut ihmisen elämää ja saanut olla läsnä ja rinnalla niin monen erilaisen ja mielenkiintoisen ihmisen elämässä että en voi olla kuin kiitollinen. Olen saanut tutustua läheltä myös monen eläimen elämään ja tarjota niille huolenpitoa. Olen saanut tutustua itseeni myös epätäydellisenä ja saanut anteeksi.
Haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh pahalle?
Oma ikä alkaa vielä 5:lla, vanhempien 8:lla. Raskasta kaikilla. Ollaan aina oltu toimimaton perhe. Äiti alistuu isälle mutta mitätöi minua, minä yritän auttaa mutta räjähtelen, kun olen asperger ja pakotettu tähän enkä kestä ylipäätään ihmisseuraa kuin harvoin. Ap:lle sanoisin että jätä tekemättä kaikki, ihan kaikki. Ja tee huoli-ilmoitus. Kyllä yhteiskunta tulee kehiin. Täällä oli yksi pitempi ketju näistä boomereista, heidän vaativuudestaan (lähes narsismin tasoista empatiakyvytöntä vanhemmuutta, johtunee siitä että heillä puolestaan oli sota-ajan vanhemmat). Siellä (ketjussa siis, harmi etten muista otsikkoa) oli yksi lähes hermoromahduksen partaalla ollut tehnyt 24 h/vrk päiviä päivystäessään äitinsä takia ja kun ei enää jaksanut, eikä yhteiskunta ollut antanut hoitopaikkaa, oli lopulta yksi aamu jättänyt oman äitinsä makaamaan lattialle pissaansa ja hälyttänyt sosiaaliviranomaiset. Seuraavana päivänä oli jo hoitopaikka järjestynyt.
Ongelma on, että mitä enemmän autat, sitä enemmän yhteiskunta käyttää sinua hyväkseen (ilmaisena lapsityövoimana, mitä kenties jo lapsena vanhemmillesi olit muutenkin).
Mulla on monta ystävää jo kuollut, syöpään tai sydänkohtaukseen.
Täytyykö sun olla vanhempiesi omaishoitaja? Se on varmasti tosi raskasta.