Miksi sydänsurut ovat suurempia keski-ikäisenä?

Kyllähän sitä nuorena haikaili ihastusten perään, mutta silti tuntui että elämää on edessä. 

Nyt 48 v, muutaman vuoden sinkkuna olleena tilanne on toinen. Kumppanin löytäminen on vaikeaa. Kriteerit eivät ole tiukat, mutta päihteettömän, liikunnallisen miehen löytäminen ei ole helppoa. Sitten kun osuus lähes lottovoitto kohdalle, niin jonkin ajan kuluttua mies toteaa, etten ole hänelle se oikea. Että mitään vikaa ei ole, mutta ei vaan kolahda riittävästi. 

En jaksa enää. Lakkasin jo kaksi vuotta sitten etsimästä mitään. Mutta sydänsuru siitä, pitääkö nyt olla loppuelämä yksin, vaivaa. Mutta kun toisaalta ei jaksa yrittää löytää kumppania. Tuntuu, että kuun ja tähtien asennon pitäisi olla kohdallaan ennen kuin osuu kohdalle henkilö, jonka kanssa tunteet ovat molemminpuolisia. Minusta deittailu keski - iässä on vaikeaa ja pettymyksestä johtuva sydänsuru paljon kovempaa kuin nuorena.