En jaksa miestäni, mutta en halua erota.

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä viisi vuotta ja meillä on 6kk ikäinen vauva. Kun olin viimeisilläni raskaana mieheni sai potkut töistä. Tilanne oli stressaava ja on vieläkin, sillä työtilanne ei ole muuttunut tänä aikana. Nyt on todella hankala saada töitä ja hänkin ensisijaisesti etsii oman alan töitä, eli kaikki ei ole vain hänestä kiinni ja tiedän sen. Hän tekee kovasti tietokoneella jotain, ilmeisesti omaan alaan liittyviä juttuja, jotta saisi jotain rahaa/jalkaa oven väliin. Hän istuu päivästä noin 10h koneella, toki taukoja pitää. 

Tämä tarkoittaa, että minä olen taloudellisessa vastuussa vanhempainrahoillani. Miehelläni ei ollut omia säästöjä yhtään ja tilanteen ollessa tämä, on kaikki omat säästöni palanut hankintoihin ja elämiseen. Se mitä en jaksa on, että näen miestäni 24/7, hän istuu koneella tärkeänä, tekee todella vähän mitään vauvan eteen ja minä maksan kaiken. Vaikka hän olisi yöllä hereillä ja vauva alkaa itkeä, hän ei tee elettäkään, että antaisi maitoa (meillä siis pulloruokinta). 

Käymme vauvan kanssa pitkillä ulkoilulla ja yritän nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea, mutta olisi myös ihana olla välillä kotona siten, ettei toisen naama ala jurppia heti. Riitelemme ja kinastelemme paljon. Tiedän, että tiuskin hänelle turhan helposti joka sitten johtaa riitaan tai emme puhu toisillemme. Olen myös ottanut näitä asioita esille monta kertaa, mutta aina lopputulos on se, että hän loukkaantuu ja minä itken ja lopulta pyydän anteeksi. Olen jotenkin tosi väsynyt tähän tilanteeseen. Meillä on myös kivaa ja hauskaa välillä yhdessä enkä halua erota. Haluan uskoa, että vauvavuosi +työttömyys on tämän pahan olon ja väsymyksen taustalla ja se muuttuu paremmaksi. Onko vauvavuosi kaikille näin rankkaa???