Eämäkerta Elias Lönnrotista kertoo, että sankarillinen kuva Kalevalan kokoajasta syntyi poliittisiin tarkoituksiin ja tosiasioita vääristell

.

Vaikka se, että hänen sanottiin kävelleen niillä keruumatkoillaan pidempiä matkoja kuin kukaan ikinä. No minä vähän mittailin niitä etäisyyksiä. Aika samanlaisia ne ovat kuin ne, mitä itsekin omilla vaelluksillani olen kulkenut.

Väitöskirja, erityisesti latinankielinen, saattaa kuulostaa suurelta saavutukselta 25-vuotiaalle nuorukaiselle. 1800-luvun alkupuolen vaatimukset väitöskirjalle eivät kuitenkaan juuri muistuta nykyisiä. Lönnrotin opinnäyte on 16 sivua pitkä ja se päättyy kesken lauseen.

Tuohon aikaan väitöskirjaa ei usein edes kirjoittanut väittelijä itse vaan tätä ohjannut opettaja. Korkean akateemisen oppiarvon saamiseen siis riitti, kun osasi puolustaa lyhyttä tekstinpätkää, joka perustui jonkun muun työlle.

.

Mutta kun minulle avautui se, että ne käsitykset Kalevalasta ja Lönnrotista, jotka ovat kivijalkana siellä meidän kansakunnan rakenteissa... että siinä kaikessa on niin paljon myyttistä ja kuvitteellista, historiallisesti epätotta. Se on minulle edelleenkin aika häkellyttävä asia.

Ja tässä jutun ydin:

Oikeasti Kalevala on mitä suurimmassa määrin Lönnrotin oma kaunokirjallinen teos, johon hän sai runsaasti vaikutteita muun muassa Homerokselta, jota pidetään kreikkalaisen kirjallisuuden merkittävimpien eeposten Iliaan ja Odysseian laatijana.

Kalevalaan eeposmuoto valikoitui myös poliittisista syistä.