Asuinpaikka eristää kaikista sosiaalisista menoista.
Aluksi: en asu Suomessa eli ei kannata arvailla mikä slummi kyseessä. Asun kuitenkin pääkaupungin metropolialueella, metrolla menee noin 40 minuuttia keskustaan ja minulla menee noin 10 minuuttia metroasemalle. Rehellisesti sanottuna olen siirtynyt täysin etätöihin, koska en yksinkertaisesti nähnyt järkeä reissata toimistolle joka päivä. Ruuhka-aikaan kun ei aina edes mahdu metroon tai ne ovat rikki niin saa odottaa toista ja välillä työmatka suuntansa kestää melkein 2 tuntia. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, asuinalue on slummia, ns. Poliisin no-go aluetta eli ei tule itsekään liikuttua iltapäivän jälkeen tai pimeällä, varsinkaan julkisissa. Minulla ei ole yhtään mitään siteitä tähän alueeseen, ei ole perhettä eikä ole ystäviä. Täällä ei ole kunnollista kuntosalia, uimahallia, mitään kulttuuriin liittyvää, ei golfia, tennistä, ei oikein mitään muuta kuin pari ruokakauppaa ja varmaan 20 000 asukasta kerrostaloissa. Ensimmäisen vuoden jaksoin ravata näitä kerrostalojen pihoja päiväsaikaan.
Laitoin vuokranantajalle viestiä, että millainen prosessi on irtisanoa asunto ja hän vastasi, että tällä sopimuksella pitää asua vielä vuosi ennen kuin voin irtisanoa. Nyt pitäisi sitten kehittää oma pääkoppa siihen, että asun täällä vuoden. Tällä hetkellä ei motivoi millään tasolla edes yrittää ystävystyä kenenkään kanssa, koska kaikki vain ärsyttää täällä. En tee elämässä oikeastaan muuta enää kuin töitä (tämän viikon työtunnit on yhteensä 60 tuntia tähän mennessä). Olen lihonnut muutamassa kuukaudessa n 12 kg ja sekin ärsyttää.
Kaipaan ihan hirveästi sitä, että on harrastukset ja ystävät lähellä ja uskaltaisi liikkua melkein mihin aikaan tahansa. Nyt kun ei motivoi tuo monen tunnin retkeily julkisissa niin ystävyyssuhteet on jääneet ja harrastukset on jääneet.
onko joku, joka osaisi antaa vinkkejä tilanteeseen? Joku elänyt tälläistä elämää?
Kommentit (8)
Mitä tarkoitit sillä ettei vuokranantaja anna irtisanoa? Miten olet sinne päätynyt? Entä jos vaan ottaisit ja lähtisit?
Mitähän netissä voi harrastaa ja löytyykö paikallisia keskusteluryhmiä? Vapaaehtoistyötä, onko siellä esim. ruoanjakelua? Varmaan kova tarve...
Tee deirriprofiili, vaikka er löytäisi elämäsi miestä niin ehkä löydät jonkun miespuolisen tuttavan jonka kanssa voi käydä kävelyllä jossain lähellä (jos ei uskalla yksin liikkua). Asutko jossain Lontoon lähellä? Kuulostaa ihan siltä.
Miten ihmeessä päädyit asumaan mouseen slummiin? Etkä edes selvittänyt vuokraehtoja. Kuulostaa erikoiselta, että vuokrasopimuksen irtisanomisaika on edelleen kokonainen vuosi, kun olet jo asunut siellä vuoden.
Miksi et voisi irtisanoa vuokrasopimusta ja muuttaa muualle? Siinä varmaan on joku sopimussakko, mutta ajattelisi että sinulla on rahaa kun töitä riittää hyvin.
Ap, alivuokraa kämppäsi edelleen ja muuta itse muualle.
Kiitos kaikille vastauksista. :)
Netti voisi olla yksi vaihtoehto eli koittaa löytää keskusteluyhteyden netin kautta. Oma kuntoiluohjelma voisi olla myös vaihtoehto. Ostaa pienen jumppamaton ja pari painoa.
En asu Lontoossa enää, olen sielläkin asunut, mutta muutin maata muutama vuosi sitten. Lontoo oli alueena jo aika kokemus, mutta ei siellä ihan tältä kuitenkaan tuntunut.
Täällä päädyin tähän asuntoon, koska markkinat ovat sen verran tiukat, että asuntoja ei yksinkertaisesti ole. Joko vuokraat kommuunista huoneen tai sitten aivan mielettömällä tuurilla saat pienen ja kalliin studion. Vuokrasuhteen katkaisu johtaisi siihen, että maksaisin kuitenkin asunnosta vielä vuoden verran (yhteensä melkein 20 000 euroa) ellei ole pakottavaa syytä muuttaa ja tämä on maan vuokralakiin kirjattu (en tätä tiennyt kun allekirjoitin yrityksen kanssa toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen). Pakottavaksi syyksi katsotaan työpaikkakunnan vaihto ja siinäkin on rajoitukset tai esimerkiksi työttömyys ja tulojen tippuminen.
Mä asuin pienessä vuoristokylässä yli 10 vuotta. Osan aikaa ei ollut edes omaa autoa ja julkisia kulkuvälineitä ei ollut kuin koulubussi.
Mulla oli koiria juttu- ja lenkkikavereina.
Olen aika introvertti ja erakkouteen taipuvainen, joten enimmäkseen koin elämäni ihan siedettäväksi, ajoittain jopa viihdyin.
Erona sinuun tietty se, että en asunut urbaanissa ympäristössä ja myrkkykäärmeitä lukuunottamatta elämä ja liikkuminen jalan oli melko turvallista.
Voit silti ottaa elämäsi haltuun, esim. teet itsellesi kuntoiluohjelman. Keksi itsellesi kiinnostava harrastus. Verkossa on monenlaista tekemistä ja seuraa. Voithan vaikka tehdä deittiprofiilin.