Olen mennyt naimisiin, vaikka en pitänyt miehestä, kun peikäsin yksinjäämistä. Onko muita vastaavia henkilöitä?

Parempi naimisissa kuin yksin. Yhteiskunnalta saa etuja kun on naimisissa ja on lapsia.

Rakastamani miehen kanssa suhteemme ei edennyt, joten menin naimisiin miehen, jota en rakastanut, kanssa.

No en naimisiin (onneksi) mennyt mutta just vain tuollaisesta parisuhteesta on kokemusta vaikka en voi sanoa etten pitänyt miehestä. En kuitenkaan ollut ihmeemmin ihastunut enkä tosiaankaan rakastunut, mutta ajattelin ettei parane alkaa nirsoilemaan ja hyvä tästä varmasti tulee kunhan toisiimme totutaan koska kyllähän me toimeen tullaan ihan ok. Sama kuvio oli miehelläkin eli kelpuutti minut kun ei mieluisampaakaan ollut saatavilla.

Enkä oppinut kerrasta vaan samalla sapluunalla meni seuraavakin suhde.

Ei ollut mitenkään menestys tämä toimintamalli ja sittemmin päätin pysyä sinkkuna. Olisin kyllä halunnut oman perheen ja elämänkumppanin.

Ei naimisiin asti mutta se että on jonkun kanssa kun ei osaa olla yksin, ei liene tavatonta.

hmmm, kyllä on muita 

Itse en ole mennyt.

(vastasin, kyllä koska on muita)

En naimisiin asti, mutta yhteen menin heti kunhan joku vaan kelpuutti koska pelkäsin etten saa ketään.

Ap, minä olen mennyt naimisiin samasta syystä.

Avioliittoa arvostetaan liiaksi. Onneksi nykyäänsen arvostus on vähentynyt.

En ole hinkunut avioliittoon, koska en usko itse avioliittoon, mutta tuohan se ainakin vielä joitakin etuja eli olen kyllä naimisissa.

Ennen avioliittoa asuin seitsemän vuotta yksin. Tulijoita olisi ollut, vaan en kelpuuttanut. Ajattelin, että jos miestarjonta ei tästä parane  olen loppuikäni yksin. Nyt olen ollut 50 vuotta aviossa, mutta siitä viisi vuotta yksin, miehen sairastuttua. Olen ihan tyytyväinen.

Mitä pelättävää yksin olossa on? Olen yksin mökilläkin.

Goood luck 🍀

Oletko yhä siinä liitossa, ap?

Vierailija kirjoitti:

Oletko yhä siinä liitossa, ap?

Sorry, luin vadta nyt.

Aikamuoto perfekti on outo, olisit sanonut Menin naimisiin.

Höh.