Yh:t tämä viikko taas saa minut nostamaan teille hattua...
Miehelleni on osunut tälle viikolle neljä iltavuoroa peräkkäin ja nyt vielä yövuoro. Ollaan siis oltu lasten kanssa kaksin joka ilta. Mä olen aivan naatti! Jotenkin tämä pimeys + omat työpäivät + päiväkotipäivästä väsyneet lapset on sellainen yhdistelmä, että imee minusta mehut. Sitten kun ei ole ollut sitä toista puoliskoa kenen kanssa jakaa asioita/tehtäviä, niin olen ihan puhki.
Yh:t, te olette sissejä, kun jaksatte vetää rekeä yksin! Saatte kaiken kunnioitukseni! :)
Kommentit (4)
Mukava välillä saada kunniotustakin :)
Ja tuohon ruljanssiin kun lisää vielä tiukn budjetin ja siihen liittyvän jatkuvan suunnittelun ja ikuisen itsehillinnän sekä lasten että heidän isänsä edessä. Joskus tuntuu et kantaa koko maailman asiat harteillaan, kun ei ole sitä olkapäätä mihin nojata.
Toisaalta, sitä arkea elää mikä käsillä on ja kyllä se varmasti kaikissa lapsiperheissä ainakin joskus on raskasta- ihannehan ei ole että elämä olisi vain suorittamista ja sinnittelyä...
Ja tuohon ruljanssiin kun lisää vielä tiukn budjetin ja siihen liittyvän jatkuvan suunnittelun ja ikuisen itsehillinnän sekä lasten että heidän isänsä edessä. Joskus tuntuu et kantaa koko maailman asiat harteillaan, kun ei ole sitä olkapäätä mihin nojata.
Toisaalta, sitä arkea elää mikä käsillä on ja kyllä se varmasti kaikissa lapsiperheissä ainakin joskus on raskasta- ihannehan ei ole että elämä olisi vain suorittamista ja sinnittelyä...
Kaikkeen toisaalta tottuu, myös tähän arjen raskauteen. Itseä on hieman hymyilyttänyt, kun jotkut tutut ovat valittaneet, kun ovat joutuneet olemaan tyyliin yhden vuorokauden kaksin vauvan kanssa. Noh, itse olin vauvan kanssa kaksin koko ensimmäisen vuoden, välillä sain omilta vanhemmiltani onneksi hengähdystaukoja. Mutta jos on tottunut siihen, että mies hoitaa puolet asioista ja arjesta, niin silloin tietty yksin asioiden hoitaminen saattaa tuntua kaksinverroin raskaammalta.
Välillä meinaa epätoivo iskeä, mutta kyllä tää tästä. Päivä se on huomennakin!