Mihin tahoon olette olleet yhteydessä elämänkriisistä johtuvan masennuksen vuoksi?
Työterveys ei kata joten maksan ja valitsen itse. Olen valmis keskustelemaan jonkinlaisen masennuslääkityksen aloituksesta mutta auttaako se tosiaan tällaisessa tilanteessa? En halua sivuvaikutuksia vaan leikata sen pahimman terän pois joka saa ajatukset vyörymään päälle ja itkemään lohduttomasti. Saikkua en halua sillä en halua pyöriä omissa ajatuksissani.
Vai hakeudunko suosiolla psykoterapeutille?
Kommentit (10)
Ei psykoterapia ole oikea terapiamuoto edes. Jonkinlainen kriisi-, trauma-- tai lyhytterapia varmasti vastaa tarpeisiisi paremmin.
Oletko varma, että olet masentunut, et esimerkiksi ahdistunut?
Asiaa lähdetään selvittelemään ihan yleislääkärin tai terveysaseman mielenterveyshoitajan kautta.
Oletko varma, että olet masentunut, et esimerkiksi ahdistunut?
Asiaa lähdetään selvittelemään ihan yleislääkärin tai terveysaseman mielenterveyshoitajan kautta.
Bhhuuaaahhhh... eeeii.... idiot
Lääkkeet naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei psykoterapia ole oikea terapiamuoto edes. Jonkinlainen kriisi-, trauma-- tai lyhytterapia varmasti vastaa tarpeisiisi paremmin.
Oletko varma, että olet masentunut, et esimerkiksi ahdistunut?
Asiaa lähdetään selvittelemään ihan yleislääkärin tai terveysaseman mielenterveyshoitajan kautta.
Kyseessä on siis parisuhteen äkkinäinen ja traumaattinen päättyminen miehen jätettyä yllättäen pitkän yhteisen taipaleen päätteeksi. Onko tosiaan traumaterapia oikea osoite? Haluaisin käsitellä muutenkin suhdetta ja omaa rooliani siinä ja rakentaa itsetuntoani. Tiedän ettei jälkimmäistä saa purkista, mutta välistä äkillinen suru ja suoranainen paniikki ja ahdistus suhteen päättymisen vuoksi on henkeä salpaavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykoterapia ole oikea terapiamuoto edes. Jonkinlainen kriisi-, trauma-- tai lyhytterapia varmasti vastaa tarpeisiisi paremmin.
Oletko varma, että olet masentunut, et esimerkiksi ahdistunut?
Asiaa lähdetään selvittelemään ihan yleislääkärin tai terveysaseman mielenterveyshoitajan kautta.
Kyseessä on siis parisuhteen äkkinäinen ja traumaattinen päättyminen miehen jätettyä yllättäen pitkän yhteisen taipaleen päätteeksi. Onko tosiaan traumaterapia oikea osoite? Haluaisin käsitellä muutenkin suhdetta ja omaa rooliani siinä ja rakentaa itsetuntoani. Tiedän ettei jälkimmäistä saa purkista, mutta välistä äkillinen suru ja suoranainen paniikki ja ahdistus suhteen päättymisen vuoksi on henkeä salpaavaa
Olet siis ahdistunut, kuormittunut ja mahdollisesti nukut huonosti. Ahdistusta hoidetaan eri tavoin kuin masennusta - tarvitset ehkä rauhoittavia, et masennuslääkkeitä.
Psykoterapia on rankka ja pitkä prosessi, eikä siihen tule pyrkiä kriisin ollessa päällä. Toivu kaikessa rauhassa akuutista kriisistä, mahdollisesti mielenterveyshoitajan tms. keskusteluapuun tukeutuen, ja pyri psykoterapiaan kun olet voimissasi.
Diileriin.
Enkä edes valehtele. Sienet auttaa.
Lisään vielä selvyyden vuoksi, että masennuslääkityksessä huomaisit muutenkin apua vasta viikkojen kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Se ei ole apu akuuttiin tilanteeseen.
vastaaja 2+5
No rehellisesti pysyisin niin kaukana pharmasta ja psykologiasta kuin vain olla ja voi, niitä ei ole kehitetty parantamaan tai auttamaan yhtään mitään
Vapaaehtoisista kriisipalveluista saa inhimillistä juttuseuraa ja sitten kannattaa käyttää affirmaatioita, self helppiä, tukeutua ystäviin (myös tuntemattomiin ystäviin vaikka täällä vauvalla)
Mielihyvää saat väliaikaisesti esimerkiksi raakakaakaosta (sanotaan, että parantaa sydämen), sokerista ja tällaisista. Vältä alkoholia, muita päihteitä JA lääkkeitä. Ne eivät tuo elämääsi mitään lisää, vaan ainoastaan kontrolloivat hormoneitasi, joka voi johtaa jopa pahempaan syöveriin, sillä päihteen tai lääkkeen vaikutuksen alaisena et välttämättä huolehdi metaboliikastasi oikealla tavalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei psykoterapia ole oikea terapiamuoto edes. Jonkinlainen kriisi-, trauma-- tai lyhytterapia varmasti vastaa tarpeisiisi paremmin.
Oletko varma, että olet masentunut, et esimerkiksi ahdistunut?
Asiaa lähdetään selvittelemään ihan yleislääkärin tai terveysaseman mielenterveyshoitajan kautta.
Kyseessä on siis parisuhteen äkkinäinen ja traumaattinen päättyminen miehen jätettyä yllättäen pitkän yhteisen taipaleen päätteeksi. Onko tosiaan traumaterapia oikea osoite? Haluaisin käsitellä muutenkin suhdetta ja omaa rooliani siinä ja rakentaa itsetuntoani. Tiedän ettei jälkimmäistä saa purkista, mutta välistä äkillinen suru ja suoranainen paniikki ja ahdistus suhteen päättymisen vuoksi on henkeä salpaavaa
Kriisipalveluilla on yksilötapaamisten lisäksi eroryhmiä.
Mutta tuollaisiin "henkeäsalpaaviin" oireisiin kannattaa laittaa ajatukset ja muistot sivuun ja keskittyä fyysiseen hyvinvointiin: tuulettamiseen ja syvään hengittämiseen. Muista myös ruokailu ja kevyt liikunta, mielellään ulkoilu.
Olen rukoillut.