Miksi niin usein tunnutaan ajattelevan, että katkeruus on jotenkin erityisen säälittävää?

Ei se mielestäni ole, paitsi siinä vaiheessa kun siitä tulee elämää hallitseva tunne ja alkaa käyttäytymään kaikkia ihmisiä kohtaan tylysti välittämättä siitä, onko heillä oikeasti ollut mitään osaa siihen epäoikeudenmukaisuuteen.

Monta vuotta olin katkera naisille yleensä, koska en saanut parisuhdetta. Mitäpä se hyödytti, paitsi myrkytti ehkä enemmänkin kuin muutaman parisuhde yrityksen. 

Normaali tunne on joo, muttei siitä mitään apua ole omaa elämää parantaakseen.

Koska se on?

Päälle jäävänä se on kuin vankila, jonka avaimen häkissäolija itse on heittänyt ulottumattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus tarkoittaa sitä että on jäänyt jumiin kielteisiin tunteisiin laajasti.

Niin, mitä sitten? Ethän sinä itse siitä päätä, että mitä tunnet. Ei itseä voi pakottaa tuntemaan jollain tietyllä tavalla, että nyt en enää tunne kielteisesti. Jippii!!!

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

Ei siinä ole mitään väärää mutta hapokasta itselle ja muille.

Vitutus ja katkeruus on täysin eri asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

No joo, mutta ei siihen voi itse aidosti vaikuttaa. Ainoa mikä sinut voi siitä "parantaa" on elämässäsi tapahtuvat positiiviset asiat, jotka niin sanotusti peittävät alleen sen mikä tuottaa katkeruutta. Siihen sitä et voi loppujaan vaikuttaa, että osuuko kohdallesi niitä asioita.

Ap

On siinä sellainen pointti, että ei näe vaivaa hoitaakseen "pään kuntoon" vaan märehtii sitä samaa paskaa. Kun voisi käydä läpi tuon asian ja alkaa etsiä sitä asiaa, josta tulee onnelliseksi. Erityisesti itseäni ärsyttää,jos katkeroitunut ei kaiken kukkuraksi osaa olla yksin, eikä edes opettele.

Ikävää tälle katkeroituneelle, kuten myös tämän mahdolliselle lähipiirille.

Minä siis olen sitä mieltä, että jos ihminen ei viihdy itsensä kanssa, niin miten kehtaa vaatia että muiden pitäisi viihtyä hänen kanssaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

 

No joo, mutta ei siihen voi itse aidosti vaikuttaa. Ainoa mikä sinut voi siitä "parantaa" on elämässäsi tapahtuvat positiiviset asiat, jotka niin sanotusti peittävät alleen sen mikä tuottaa katkeruutta. Siihen sitä et voi loppujaan vaikuttaa, että osuuko kohdallesi niitä asioita.

 

Ap

Totta kai siihen voi vaikuttaa. Asiaa voi käsitellä itse tai hakea apua esimerkiksi terapiasta. Tai sitten voi velloa siellä myrkkyissään hamaan maailmanloppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus tarkoittaa sitä että on jäänyt jumiin kielteisiin tunteisiin laajasti.

 

Niin, mitä sitten? Ethän sinä itse siitä päätä, että mitä tunnet. Ei itseä voi pakottaa tuntemaan jollain tietyllä tavalla, että nyt en enää tunne kielteisesti. Jippii!!!

Omiin ajatuksiin voi kyllä vaikuttaa ja ajatukset vaikuttavat tunteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus tarkoittaa sitä että on jäänyt jumiin kielteisiin tunteisiin laajasti.

 

Niin, mitä sitten? Ethän sinä itse siitä päätä, että mitä tunnet. Ei itseä voi pakottaa tuntemaan jollain tietyllä tavalla, että nyt en enää tunne kielteisesti. Jippii!!!

Totta on, että ulkopuolelta tuleva positiivinen kokemus voi kierteestä auttaa irti, mutta päätös on joka tapauksessa itsellä. 

Se, että auttaa itseään ymmärtämään, toimii paljon paremmin kuin katkeruudessa rypeminen.

Katkeruus tulee vastoinkäymisistä ja pettymyksistä. Itsekin olen kokenut sitä. Ero ihmisissä on siinä että siitä pääsee yli tai sitten ei. Ja nämä jotka eivät pääse niin ovat erittäin rasittavia vinkuvia luusereita loppuelämänsä ja toistavat sitä samaa paskaa mantraa hautaan asti, mikä se kenelläkin sitten on.

Tunteena ok siinä missä muutkin mutta tämä tunne pitää käsitellä aina päästä pois ja sitten jatkaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

 

No joo, mutta ei siihen voi itse aidosti vaikuttaa. Ainoa mikä sinut voi siitä "parantaa" on elämässäsi tapahtuvat positiiviset asiat, jotka niin sanotusti peittävät alleen sen mikä tuottaa katkeruutta. Siihen sitä et voi loppujaan vaikuttaa, että osuuko kohdallesi niitä asioita.

 

Ap

Totta kai siihen voi vaikuttaa. Asiaa voi käsitellä itse tai hakea apua esimerkiksi terapiasta. Tai sitten voi velloa siellä myrkkyissään hamaan maailmanloppuun.

Se terapeuttiko sinun historian muuttaa? Sehän ei ole mitään muuta kuin psykologista kusetusta, jolla yritetään muuttaa paska hunajaksi puhumalla. Pysyn kannassani, että ainoastaan katkeruuden voittavat positiiviset asiat elämässäsi voivat sinut parantaa.

Ajatellaan vaikka hypoteettinen esimerkki: Pekka haksahtaa Kallen keksimiin houkutuksiin ja sijoittaa omaisuutensa rikastumisen toivossa Kallen vinkeillä. Lopulta kaikki kusee ja Pekka menettää sijoituksensa ja joutuu vielä myymään päälle talonsakin.

Pekka on luonnollisesti äärimmäisen katkera ja vihainen Kallelle kohtalostaan. Kumpi auttaa tässä tilanteessa enemmän? Terapeutti, joka lässyttää, että etsi itsellesi positiivisia asioita vaikkapa liikunnasta ja muista rentoutua. Vai se, että Pekka saa esim lotosta miljoonien voiton ja saa jälleen taloutensa kuntoon.

Kumman esimerkin jälkeen luulet, että Pekka helpommin niin sanotusti parantuu ja pääsee katkeruudestaan eroon?

Vaan kuka viihtyy katkeruutta huokuvan seurassa pidempään? 

Toivottavasti ap on nyt oppinut mitä käsite "katkeruus" tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

 

No joo, mutta ei siihen voi itse aidosti vaikuttaa. Ainoa mikä sinut voi siitä "parantaa" on elämässäsi tapahtuvat positiiviset asiat, jotka niin sanotusti peittävät alleen sen mikä tuottaa katkeruutta. Siihen sitä et voi loppujaan vaikuttaa, että osuuko kohdallesi niitä asioita.

 

Ap

Totta kai siihen voi vaikuttaa. Asiaa voi käsitellä itse tai hakea apua esimerkiksi terapiasta. Tai sitten voi velloa siellä myrkkyissään hamaan maailmanloppuun.

 

Se terapeuttiko sinun historian muuttaa? Sehän ei ole mitään muuta kuin psykologista kusetusta, jolla yritetään muuttaa paska hunajaksi puhumalla. Pysyn kannassani, että ainoastaa

Mä olen itse kokenut elämässäni paljon, väkivaltaa lapsesta asti ym. Olenko katkera? En ole. Olen päättänyt että minä hallitsen elämääni enkä ole historiani uhri. Olen käynyt terapiassa (joka ei muuten ole kuvaamaasi lässytystä) ja opettanut itseni suhtautumaan opimistisesti uusiin haasteisiin. Mutta se vaati sitä, että päätin olla itse ohjaksissa. Historiaa en voi muuttaa, tulevaisuuden voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

 

No joo, mutta ei siihen voi itse aidosti vaikuttaa. Ainoa mikä sinut voi siitä "parantaa" on elämässäsi tapahtuvat positiiviset asiat, jotka niin sanotusti peittävät alleen sen mikä tuottaa katkeruutta. Siihen sitä et voi loppujaan vaikuttaa, että osuuko kohdallesi niitä asioita.

 

Ap

Totta kai siihen voi vaikuttaa. Asiaa voi käsitellä itse tai hakea apua esimerkiksi terapiasta. Tai sitten voi velloa siellä myrkkyissään hamaan maailmanloppuun.

 

Se terapeuttiko sinun historian muuttaa? Sehän ei ole mitään muuta kuin psykologista kusetusta, jolla yritetään muuttaa paska hunajaksi puhumalla. Pysyn kannassani, että ainoastaa

Tuossa taitaa olla olennainen katkeruudessa, että syy nähdään itsen ulkopuolella. Itse mies on omaisuutensa sijoittanut eikä kukaan muu. 

Ainakin kaikki katkerikot jotka itse tunnen ovat vastuun pakoilijoita. Mikään muka ei ole omaa syytä. Ajatuksetkin ovat jonkun salaperäisen ulkopuolisen voiman tuotosta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeroituminen on pitkäkestoinen ja elämää haittaava olotila. 

 

No joo, mutta ei siihen voi itse aidosti vaikuttaa. Ainoa mikä sinut voi siitä "parantaa" on elämässäsi tapahtuvat positiiviset asiat, jotka niin sanotusti peittävät alleen sen mikä tuottaa katkeruutta. Siihen sitä et voi loppujaan vaikuttaa, että osuuko kohdallesi niitä asioita.

 

Ap

Totta kai siihen voi vaikuttaa. Asiaa voi käsitellä itse tai hakea apua esimerkiksi terapiasta. Tai sitten voi velloa siellä myrkkyissään hamaan maailmanloppuun.

 

Se terapeuttiko sinun historian muuttaa? Sehän ei ole mitään muuta kuin psykologista kusetusta, jolla yritetään muuttaa paska hunajaksi puhumalla. Pysyn kannassani, että ainoastaa

No lottovoittoa tuskin tapahtuu. Kyllä minäkin olisin vihainen ja pistäisin välit poikki, mutta jos katkeroituisin eli en esimerkiksi haluaisi enää tutustua kehenkään uuteen ettei vaan kuseteta, siinä terapeutti todellakin voi auttaa. Ei terapiassa yritetä muuttaa jo tapahtunutta. Siellä koetetaan löytää tapoja ajatella ja toimia niin, että kaikki tästä eteenpäin vastaantuleva ei myrkyttyisi menneen takia.