Kuinka suhtaudutte ihmiseen, joka on ylimielinen tai lakkaa tervehtimästä yhtäkkiä

Meidän naapurit lakkasivat tervehtimästä meitä eikä keksitä syytä. Ennen oltiin hyvinkin paljon tekemisissä, sitten yhtäkkiä alkoi etääntyminen. Kysyin syytä useampaan otteeseen, ei kuulemma mitään syytä, kiirettä vaan. Kuukausi kuukaudelta kohtaamiset vähenivät, nyt tuskin tervehtivät, jos emme tervehdi ensin. Eivät ole kyllä tekemisissä kenenkään muidenkaan kanssa. Kotona neljän seinän sisällä suurimman osan aikaa koko perhe. Surettaa ja ihmetyttää tämä..

en tunne ihmisiä kahdenkymmenen metrin päästä, en varsinkaan jos joku ajaa autolla vastaan, kun useimmiten joko katuvalot tai auringonpaiste osuu tuulilasiin.

joka ei tervehdi :( siis tottakai tervehdin jos postilaatikolle satutaan yhtäaikaa ym, mutta jos autolla tulet vastaan, niin turha luulo, että tunnistaisin. Hyvä kun meidän auton juuri ja juuri tunnistan :) Ihmettelen aina, että kenelle mieheni nostaa kättä.. En siis tahallani tätä tee! Samoten kaupassa olen yleensä niin uppoutunut omiin ajatuksiini, etten huomaa ketään..



Mutta kysymys koskikin, mitä tehdä, jos yhtäkkiä muuttuu ylimieliseksi. Kysyisin, onko sattunut jotain, onko loukkaantunut jostain. Jos ei syytä löydy, niin annan olla. Siinäpä olkoon tervehtimättä. Ehkä on kotona tai töissä hankalaa sillä hetkellä eikä yksinkertaisesti jaksa tavata muita ihmisiä tai selitellä.. Jos näin on, niin se varmaankin on vain tilapäistä ja selityksen kuulet sitten, kun tilanne on muuttunut parempaan suuntaan :)



Hymyile niin sinullekin hymyillään :)



-FF-