Koiran kuolema tuntuu ihan järkyttävältä
Yhtäkkinen sairaus 12-vuotiaalla koiralla ja lopetus oli ainoa vaihtoehto. En tuntenut tällaista pahaa oloa edes isäni kuollessa n. 5 vuotta sitten...
Kommentit (16)
Tiedän. Minulle koirat ovat olleet kuin lapsia. Lasten menetystä en onneksi ole kokenut, mutta koiran menetykset ovat kolahtaneet kovasti.
Kaikkihan tietävät koiran ottaessaan, mikä niitten elinikä suurinpiirtein on. En ymmärrä, että aikuiset ihmiset sitten vonkuvat jotain koiran kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
niin, mietippä sitten miltä tuntuu kun susilauma raatelee koirasi elävältä.
En mieti. Täytyy sanoa, että itselläni olisi ollut helpompaa, jos olisi vaan kuollut yhtäkkiä, mutta se kun varaat eläinlääkäriltä ajan ja odotat kauhulla sitä tiedossa olevaa viimeistä päivää... Ap
Elämän suurimpia suruja. Ajan kanssa helpottaa, mutta jonkinlainen ikävä jää silti sydämeen.
Olen pahoillani ap. Lemmikin kuolema on usein aivan kamalaa. Onneksi koirasi sia elää melko pitkän ja varmasti hyvän elämän. Koita muistella paljon hyviä hetkiänne ja kaikkea sitä rakkautta mikä mahtui hänen syntymänsä ja kuolemansa väliin. Se oli syy tämän hetkisern kipuun joka kertoo siitä, miten hyvä elämä teillä yhdessä oli.
Meillä on 12 vuotias harmaa norjanhirvikoira ja vielä on elossa, mutta kohta pitää hävittää. Sillekin tuli yhtäkkiä ongelmia terveytee ja muuta vaihtoehtoja ei ole, kuin poistaa kärsimästä.
Koirat ovat olleet tärkeitä perheenjäseniä ja joskus tuntuu, ettei sydän kestäisi enää yhdenkään lemmikin menettämistä.
Mä muistan miltä se tuntuu, siksi en ota enää uutta koiraa...
Vierailija kirjoitti:
niin, mietippä sitten miltä tuntuu kun susilauma raatelee koirasi elävältä.
Miten tämä liittyy mihinkään? Tuhotaan kaikki monimuotoisuus, jotta kenenkään koiralle ei käy mitään? Ottakaa ne koirat sisälle sieltä palelemasta niin ei pääse susi kimppuun. Susilla on suurempi oikeus elää ja olla täällä kun yhdelläkään koiralla.
- Koiran omistaja maalta
Tuon takia en ole koskaan laittanut lemmikkiä. Minulle riittää banaanikärpäset. Niitä on niin paljon, ettei huomaa onko joku kuollut.
Vierailija kirjoitti:
niin, mietippä sitten miltä tuntuu kun susilauma raatelee koirasi elävältä.
Niin, SINUN tehtäväsi on huolehtia koirasi turvallisuudesta, oli susia tai ei. Mietipä sitä.
Se on hirveää... Voimia! Voit luottaa siihen että tuo järkky olo tulee kyllä helpottamaan. Itse kun tuskailin senkin kanssa että "eikö tämä ikinä lopu?" Jotenkin yllärinä se tunteiden voimakkuus tuli. Suru ottaa sen ajan minkä ottaa. Alussa ajattelin etten varmaan ikinä pysty kuviakaan katsomaan, nykyään on joskus kiva katsoa ja muistella. Ikävä on kun miettii mutta se ei ole enää niin järkyn tuskaista
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan tietävät koiran ottaessaan, mikä niitten elinikä suurinpiirtein on. En ymmärrä, että aikuiset ihmiset sitten vonkuvat jotain koiran kuolemaa.
Ajatteltko samoin kun vanhat vanhempasi tai myöhemmin puolisosi kuolee? Ethän vingu sitten?
niin, mietippä sitten miltä tuntuu kun susilauma raatelee koirasi elävältä.