Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: minä olen kateellinen veljeni perheelle ja etenkin hänen vaimolleen!!
20.09.2008 |
Ja se ärsyttää kun vatvon mielessäni kaikkea sitä, mitä veljen vaimo tekee paremmin kuin mä. Se on kiva ihminen ja avulias, mutta mua ärsyttää käydä niillä kylässä kun niillä on aina siistiä ja jotain itsetehtyä tarjottavaa. Sitten mun mies aina kahvipöydässä muistaa mainita, että "onpa ihanaa kakkua, tämmöstä kun niin harvoin saa". Niitten lapset ei tappele koskaan kun vieraita on, mutta meidän omat aina alkaa riitelemään ja muksiaan toisiaan. Ja mä olen sairaan kateellinen siitäkin, että se vaimo sai tosta noin vaan vakituisen työpaikan kun kävi toisen ja kolmannen lapsen välissä vähän aikaa töissä. Ja nyt ne vielä rakentaa taloakin ja me asutaan kälysessä kerrostalokolmiossa vuokralla. Tuntuu välillä siltä, että mä en jaksa tätä mun elämää. Mä halusin olla sellanen kun tuo veljen vaimo. Miten mä pääsisin tästä kateudesta eroon?
Kommentit (8)
Tuskin se siitä niin kauheasti on muuttunut. Ei kannata kadehtia ihmistä joka joutuu sen kanssa oleen naimisissa. Ja sit mietit kuinka ihana sun oma mies on. Ja entäpä ne sun riitelevät lapset. Nehän on maailman sulosimpia, ei vedä veljen lapset niille vertoja millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten turha kadehtia ketään, koska mikään mitä toisella on ei ole itseltä pois. Kannattaa miettiä mitä kaikkea itsellä on ja opetella nauttimaan siitä ja arvostamaan mitä on saanut (siis muutakin kuin materiaa). Näin olen ainakin itse tyytyväinen vuokrakolmiossa ja kahden ihanan lapsen äitinä ja viellä ihana mieskin.
Kun olet kateellinen, et osaa olla onnellinen ja se näkyy sinusta. On vaikea iloita vaikkapa itse tekemistään sämpylöistä, jos takaraivossa hakkaa "veljen vaimo ei koskaan osta leipää kaupasta vaan leipoo aina itse" tmv,
Oma koti näyttää ankealta jos sitä vertaa hienompiin, ja sitten ei kotonakaan viihdy vaikka asunnossa ei mitään vikaa olisi. Unohtaa myös kaikki hyvät puolet, vaikkapa sen että asunnosta on lapsilla lyhyt koulumatka tai että naapurissa asuu hyvä ystävä.
Ja loppujen lopuksi se kateus ja katkeruus alkaa näkyä sinusta ihan ulospäinkin. Et ole iloisen hymyileväinen, vaan sitruunan niellut kiukkupussi. Ja tämä taas voi vaikuttaa esim. työpaikalla siihen ettei saa ylennystä, koska pomo haluaa ylentää sen mukavan tyypin.
Niin, ja se kateus paistaa ihmisestä läpi ja tekee tästä epämiellyttävän oloisen vaikka sitä koittaisi peittää...! Jos ihminen ei ole onnellinen se näkyy, ja kateellinen ei ole onnellinen.
Mutta silmääni pisti muutamat asiat tekstissäsi. Sinua ärsyttää
1. siisteys
2. itse tehdyt leivonnaiset
3. hyvin käyttäytyvät lapset
4. vakituinen työpaikka
5. talonrakennus
Mieti, miksi nuo asiat sinua ärsyttää ja miksi kadehdit juuri noita asioita. Sitten voisit miettiä, olisiko sinunkin mahdoton saavuttaa em. asiat ja haluaisitko niitä ylipäätään _oikeasti_ . Onko omassa elämässäsi joitain sellaisisa asioita (esim. kodin siisteys), joihin voisit itse vaikuttaa niin, ettei asia olisi enää vain kaukainen haave ja kadehtimisen syy? Voisitteko pitää perhepalaveria ja miettiä, miten saisitte lapset käyttäytymään paremmin? Miten teillä lapsia kasvatetaan, olisiko jossain petrattavaa? Kysy vaikka siltä veljen vaimolta vinkkiä ;)) Jos toivoisit osaavasi leipoa, niin treenaa sitä taitoa! Onko sinulla työpaikkaa? Onko ala jotain muuta kuin veljenvaimolla? Eri aloilla on ihan erilaiset työllisyydet ja eritavalla saa vakipaikkoja. Ei voi suoraan verrata kahta eri alan ammattilaista. Haluaisitteko muuten todella ryhtyä nyt rakentamaan ja ottaa jättilainan? Vuokra-asuminen on turvallinen vaihtoehto! Ja vuokra-asunnostakin voi saada ihanan ja kauniin ja siistin ja kaikin puolin mukavan kodin!
Usko minua, veljen vaimosi näkee vaivaa kaiken sen eteen, mitä hänellä on! Ei koti pysy siistinä itsestään, ei leivonnaiset valmistu ilman vaivannäköä, ei lapset kasvata itse itseään jne...
Kateellisuus on ihan hyvä käyttövoima, kun sen sellaiseksi ottaa. Sinun elämäsi voisi vallan hyvin olla samanlaista kuin kälysi, kun vaan tekisit jotain sen eteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tiedostan, ettei tämä ole ihan tervettä. Yritän todella päästä tästä eroon, mutta sekään ei auta kun mun mies ei oikein tue eikä ymmärrä. Se päästelee suustaan ihan ihme sammakoita. Kun esim. valitan, että mä en jaksa lasten kanssa niin se saattaa tokaista, että "xx:kin pärjää ja niillä on kolme lasta, miten sä et muka". Että ei auta yhtään kun mies aina vertaa mua veljen vaimoon. Joskus olenkin suuttuneena sanonut, että menis sitten sen kanssa naimisiin, vaikka tuskin se veljen vaimo mun miestä edes huolis. :D Meinaan tykkää enemmän raamikkaista miehistä, kuten mun veli on ja mun mies on lyhyt eikä kovin raamikas. Ja kyllä mä tiedän, että ei se veljen vaimo sinäänsä ole tässä syynä vaan mun oma huono itsetunto ja organisointikyky.
Kateudesta voi ammentaa inspiraatiota omaan elämään, se voi olla ikään kuin voimakkaampi versio unelmoinnista.
Mäkin olen kateellinen omalle veljelleni ja hänen perheelleni, itse asiassa aika samankaltaisista syistä kuin ap. Rakastan veljeäni ja hänen perhettään kovasti enkä toivo heille mitään pahaa, mutta haluaisin olla enemmän heidän kaltaisensa.
Hyväähän on tietty se että olet itse kateutesi tiedostanut, etkä vaan hauku tätä naista ja hänen perhettään vaikka kaikki ympärilläsi tajuaisivat että olet kateellinen.
Mitäs voisit tehdä? Ei kait siinä auta kuin tietoinen yritys muistuttaa itselleen että ei kaikki asiat ole kaikilla hyvin. Sinullakin varmasti löytyy asioita joissa olet taitavampi kuin tämä nainen. Koita kaivella niitä positiivisia asioita itsestäsi, ja muista että kukaan ei ole täydellinen eikä kenenkään elämä ole täydellistä.
Meillä kaikilla on omat ristimme kannettavana.