Lue keskustelun säännöt.
Muita naisia, joille ystävyyden säilyttäminen on vaikeaa?
25.01.2026 |
Olen siis nainen ja ollut "huono ystävystymään" toisten naisten kanssa. Ehkä täällä on muitakin, jotka ovat kokeneet samoin? Oletko onnistunut muuttamaan toimintatapojasi tai kohdannut sellaisen ihmisen, jonka kanssa ystävyys on luonnistunut kuin itsestään?
Näin vanhempana on oppinut pinnistelemään ystävyyden eteen, mutta välillä harmittaa, että samanhenkisiä ihmisiä on melko vaikea tavata sattumalta. Mitä ajatuksia naisten välinen ystävyys herättää täällä muissa naisissa?
Kommentit (14)
Mulla ei koskaan ole ollut kuin jokunen samaa sukupuolta oleva ystävä. Niitten kanssa on käynyt lähes poikkeuksetta niin, ettei ystävyys ole kestänyt, vaan ne on päättyneet hiljaisuuteen. Tiedän olevani ainut yhdistävä tekijä kaikissa noissa tapauksissa, joten en oikein osaa kadonneita ystäviä syyttää. Olen toki ihmetellyt, miksi ovat häipyneet, mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta kukaan ei ole antanut minkäänlaista selitystä, eikä siis tilaisuutta toimia eri tavalla. Sama on siskojen kanssa, ei olla tekemisissä, vaikka he taas tuntuvat olevan niinkuin siskojen ehkä kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sais ensin hyvän ystävän.
Onnea matkaan. Éi se löytämimen ole ollut itsellenikään aina helppoa.
-ap
Oon hiljainen ja en puhu mitään nii ei naiset halua olla mun ystävä. Ymmärrän sen. En kyl edes välttämättä jaksaisi ystäviä.
Sitä ystäväkandidaattia pitäisi tavata toistuvasti. Ensin ystävystymiseksi, sen jälkeen ystävyyden ylläpitämiseksi.
Ensimmäinen näistä on se vaikeampi osuus. Mä olen viimeksi ystävystynyt työn kautta, kun tätä uutta ihmistä piti tavata kahden kesken kymmenisen kertaa. Jotenkin vaan synkkasi ja olemisen tapa osui yhteen. Sovimme tapaamisen vapaa-ajalla ja sen jälkeen olemme tavanneet säännöllisesti. Jos hän kutsuu minut jonnekin, minä lähtökohtaisesti menen. Jos hänestä ei kuulu vähään aikaan, laitan itse viestiä. Toistaiseksi tämä on toiminut.
Sanoisin myös, että ystävyyttä ei voi pakottaa. Varsinkin näin keski-ikäisenä arvostan enemmän ihmissuhteiden laatua kuin määrää. Silloin myös ystävän pitää olla sellainen, että ajatustenvaihto on molemmista kiinnostavaa. Saattaa mennä jonkin aikaa, että tällainen ihminen tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei koskaan ole ollut kuin jokunen samaa sukupuolta oleva ystävä. Niitten kanssa on käynyt lähes poikkeuksetta niin, ettei ystävyys ole kestänyt, vaan ne on päättyneet hiljaisuuteen. Tiedän olevani ainut yhdistävä tekijä kaikissa noissa tapauksissa, joten en oikein osaa kadonneita ystäviä syyttää. Olen toki ihmetellyt, miksi ovat häipyneet, mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta kukaan ei ole antanut minkäänlaista selitystä, eikä siis tilaisuutta toimia eri tavalla. Sama on siskojen kanssa, ei olla tekemisissä, vaikka he taas tuntuvat olevan niinkuin siskojen ehkä kuuluukin.
Kuulostaa tutulta. Itse viihdyn hyvin yksin ja joskus pidän varmasti liian vähän yhteyttä. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti, ja moni on varmasti ajatellut, etten pidä ystävää tärkeänä, jos yhteydessä on viikkojen taukoja. -ap
Ongelma ei ole samanhenkisten ihmisten puute vaan kyllä se ihan sinun oma ongelmasi on. Siis sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ystäväkandidaattia pitäisi tavata toistuvasti. Ensin ystävystymiseksi, sen jälkeen ystävyyden ylläpitämiseksi.
Ensimmäinen näistä on se vaikeampi osuus. Mä olen viimeksi ystävystynyt työn kautta, kun tätä uutta ihmistä piti tavata kahden kesken kymmenisen kertaa. Jotenkin vaan synkkasi ja olemisen tapa osui yhteen. Sovimme tapaamisen vapaa-ajalla ja sen jälkeen olemme tavanneet säännöllisesti. Jos hän kutsuu minut jonnekin, minä lähtökohtaisesti menen. Jos hänestä ei kuulu vähään aikaan, laitan itse viestiä. Toistaiseksi tämä on toiminut.
Sanoisin myös, että ystävyyttä ei voi pakottaa. Varsinkin näin keski-ikäisenä arvostan enemmän ihmissuhteiden laatua kuin määrää. Silloin myös ystävän pitää olla sellainen, että ajatustenvaihto on molemmista kiinnostavaa. Saattaa mennä jonkin aikaa, että tällainen ihminen tulee vastaan.
Totta, laatu korvaa määrän. Vastavuoroisuus on tärkeää ja olisi mukavaa, jos se tapahtuisi luonnostaan. Toiseen haluaa olla yhteydessä ja tietää, mitä hänelle kuuluu. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oon hiljainen ja en puhu mitään nii ei naiset halua olla mun ystävä. Ymmärrän sen. En kyl edes välttämättä jaksaisi ystäviä.
Tiettyyn rajaan asti sitä pärjää yksinkin. Olen itsekin ollut hiljainen. Ymmärrän noita ajatuksiasi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole samanhenkisten ihmisten puute vaan kyllä se ihan sinun oma ongelmasi on. Siis sinä itse.
Niin, varmasti olen omanlaiseni ihminen. Toisten kanssa yhteys on syvempi kuin toisten, eikä ystävyyttä voi pakottaa. Usein samanhenkisyys monella tasolla auttaa ainakin minua lähentymään, "bondaamaan".
En ole oikein ikinä saanut naispuolisia ystäviä. No ei kyllä täysin platonisia mies kavereitakaan.
Mä en osaa jotain. Oon kai liian intensiivinen ja toisaalta liian hiljainen, mussa on paljon autistisia piirteitä. Eniten tulen juttuun vanhempien naisten kanssa, kai ne muassa näkee itseään nuorena ja aistin jonkinlaista äidillistä huolenpitoa, mutta samalla arvostusta siinä.
Oon nyt 38 ja viimeksi ollut semmonen sielunsisar yläasteella.
Sais kyllä random hengailuseuraa (miehistä) ja panokavereita, ois poikaystäväehdokkaitakin mut kaipaisin kauheasti toisen naisen seuraa.
Mitä AP harrastelet? Mihin kaipailet seuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole samanhenkisten ihmisten puute vaan kyllä se ihan sinun oma ongelmasi on. Siis sinä itse.
Typerys.
Itse olen introvertti eli viihdyn hyvin yksikseni. Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta kaipaan hiljaisuutta sosiaalisen työn vastapainoksi. Siksi en jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita muutoin kuin joulu- ja syntymäpäiväterveisten muodossa.
Ketään?