Keskenmeno, katkeraa tilitystä..

ilkeistä ajatuksistasi pian eroon, voimia!

On ihan normaali inhimillinen tunne. Sinä olisit kovasti halunnut vauvan, ja mielestäsi ansaitset vauvan paremmin kuin tuo piittaamaton äiti.



Samaan aikaan luultavasti järjelläsi tiedät, että asenteesi ei ole järkevä - maailma ei toimi sillä lailla, että toiveet toteutuvat ja hyvä palkitaan, vaan paljon on sattumasta kiinni. Eikä tuon toisen naisen raskaus ole mitenkään sinulta pois.



Mutta tunteilleen ei voi mitään. Olen tosi pahoillani puolestasi ja toivon, että tulet pian uudestaan raskaaksi ja käy paremmin! Älä tunne syyllisyyttä ajatuksistasi, olet ihminen vain sinäkin.



Viisautta on kuitenkin se, ettei anna katkerien ajatusten vaikuttaa käyttäytymiseensä, vaan käyttäytymisensä valitsee sen viisaamman minänsä mukaan.

Itse sain keskenmenon melkein vuosi sitten, enkä ole tullut sen jälkeen raskaaksi.



Sen sijaan siskoni, joka polttaa, tuli raskaaksi poikaystävälleen, jonka kanssa on ollut hieman yli puoli vuotta...En halua nähdä siskoani ollenkaan..Kai tämä kestää vain raskausajan, mutta kuitenkin..

oli muutamia vuosia sitten sama tilanne, yritystäkin takana jo aika kauan (yli vuosi) ja sitten keskenmeno ja lisää yritystä.. En kärsinyt nähdä erästä sukulaista joka oli raskaana, olin niin katkera. Nyt on itsellä onneksi kaksi pientä ja tulivat ihan ilman hoitoja vielä. Toivottavasti teilläkin tärppää! Noi ajatukset on kyllä niin perseestä, mutta eipä niille oikein mitään voi.

Tavallaan mulla on huono omatunto ajatuksistani ja en todellakaan näitä tunteita odottavaa ystävääni kohtaan näytä ulospäin...mutta silti niin ärsyttää tuo kyseinen nainen :( Pakosti vielä näen häntä usein, en voi vältellä.

Lähden nyt lääkäriin. Kirjoitelkaa ihmeessä lisää, vertaistuki helpottaa :)

Ap

Olen kokenut kaksi epäonnistunutta raskautta ja muistan hyvin kuinka vihainen ja katkera olin ystävälleni joka oli raskaana ja poltti paljon koko odotusajan. Se tuntui niin väärältä! Minä elin terveellisesti ja silti "menetin lapseni".. Mutta nyt monien vuosien jälkeen ja oman lapsen myötä on nuo ajatukset hävinneet.



Neuvona antaisin että sure kun surettaa ja itke kun itkettää.. On ihan normaalia tuntea katkeruutta ja epätoivoa. Toivon kuitenkin aurinkoisia päiviä sinulle ja uutta onnistunutta raskautta :)

Kävin lääkärissä. Mukava ja osaava ammattilainen. Kerroin hänelle myös näistä inhottavista ajatuksista. Lääkäri lohdutti että kuuluu kyllä tilanteeseeni, mutta niille ei saa antaa ylivaltaa.



Itseasiassa oloni on jo parempi. Eihän se katkeruus mitään paranna. Päinvastoin. :/

Onneksi en ole kovin kipeä, eikä vuotokaan ole enään runsasta.

Päätin että selviän tästä vahvempana ja toivon uutta raskautta sitten kun on sen aika.



Ap

minulla ei ole ollut keskenmenoa ja silti en ymmärrä tupakoivia odottavia naisia yhtään ja minusta he eivät ansaitsisi lasta ollenkaan. Jos ovat niin itsekkäitä, että vetävät röökiä ja odottavat lasta. Pitäisi lailla kieltää koko touhu!

Olin juuri saanut keskenmenon, kun meillä oli töissä yksi keikkalainen, joka kertoi olevansa raskaana (laskettu aika oli samoihin aikoihin kun mulla olisi ollut), raskaus oli ollut vahinko, hän ei edes asunut miehen kanssa. Ja tupakalla juoksi töissä monta kertaa päivässä. Kyllä olin katkera. Katkeruus muita raskaana olevia kohtaan väheni vasta, kun keskenmenneen laskettu aika oli mennyt.

En ole raskautunut uudelleen, sekin ottaa päähän.

Nuo tunteet ovat nousseet joka keskenmenon jälkeen itselläkin pintaan. Esikoista yritetty jo pari vuotta ja aikaiseksi saatu kaksi keskenmenoa. Välillä syytän itseäni, että mitä teen väärin, vaikka yritän syödä terveellisesti, liikkua, syödä vitamiineja, en polta, en juo, en käytä lääkkeitä jne... Joskus ei vaan voi käsittää miten toiset saa lapsia vaikkeivat halua ja toiset vaikka kuinka haluais, niin ei saa.



Vaikka jokaisen tupakointi/juominen on oma asia, mutta on erittäin itsekästä, jos raskaana ollessaan ei ajattele lastaan sen vertaa, että pysyisi näistä haitallisista aineista erossa... Koska raskaana ei ole enää kyse vain itsestäsi, vaan myös tulevasta lapsesta ja sen terveydestä/hyvinvoinnista.



Tsemppiä! Toivottavasti et joudu kokemaan tätä uudelleen, sillä voin kertoa, että keskenmenoon ei totu, ei vaikka niihin valmistautuisi...