Lue keskustelun säännöt.
Olivatko kermapeffan asiat niin kuin luulit vai värittääkö kateus mieltäsi?
19.01.2026 |
Luin ketjun palstalaisten tutuista kermapeffoista ja tuli mieleen, että värityskynää oli kyllä käytetty monessa rankalla kädellä. Millainen olisikaan sen "kermapeffan" oma näkemys siitä mitä tapahtui.
Itsekin olen kermapeffa, on ollut oma asunto meren rannassa jo alaikäisenä, on ollut hevosia, laskettelua, matkustelua, ostettiin heti oma auto, kun sain kortin, on ollut ulkomailla asumista ja mukavia poikaystäviä/aviomies, joka auttaa kaikessa. Jne.
Ihanko todella tuon kaiken saanut päätyy lopulta katuojaan, kun ei tajua mistään mitään ja kaikki on ojennettu kultalautasella. Voisin kuvitella, että eräs kateellinen ihminen kertoisi minusta vastaavanlaisen tarinan, jossa ei ole totta juuri nimeksikään. Ja sekin on väritetty aivan erilaiseksi kuin todellisuus. Harmitusta lisännee, että kaikki on mennyt aika mukavasti jopa jälkikasvullanikin, jonka kasvatus on ollut melko samanlaista kuin itselläni.
En oleta, että tämä aloitus on palstalla edes tuntia, se poistetaan, koska on kiellettyä kyseenalaistaa tarinoita kermapeffoista.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte olla edes mitään tuollaista, kun kateellinen kehittää ihan omat tarinat. Esim. anoppini kehitteli naapurista, jolla oli kiva elämä ja myönteinen elämänasenne sellaisen stoorin, ettei siitä edes tunnistanut päähenkilöä. Normaali töissäkäyvä nainen "ei tee mitään", "mies hoitaa kaiken", "rahaa on kuin roskaa", vaikka tämä naapuri oli varallisuudeltaan ihan normaali, matkusteli normaalisti ja tämä "kaiken aina ilmaiseksi saanut" oli vieläpä kokenut hyvin traagisen asian elämässään (lapsen kuolema).
Kateuden ilmeisesti laukaisi se, että tämä samanikäinen nainen oli tosi nätti ja hänellä oli hyvä avioliitto kivan miehen kanssa. Luonnollisesti anoppi ei ikinä tuonut esille kateuttaan avoimesti, vaan kähisi aina noita juttujaan selän takana esimerkiksi mulle. Jäi arvoitukseksi miksi hän keksi tuollaisi juttuja omasta päästään, vaikka pitihän hänen ymmärtää, etten usko niitä, kun tutustuin tuohon naiseen ihan
Tuossa ja monessa ketjun tarinassa on yhteistä se, että ollaan melkein samanlaisia, mutta ei sitten kuitenkaan ihan. Kateutta tunnetaan niitä kohtaan, jotka ovat lähellä, eikä niitä kohtaan, jotka ovat tavoittamattomissa. Kateellinen vertaa itseään muihin ja kokee huonommuutta, siksi hänen on tehtävä toisesta surkimus, joka ei osaa mitään, vaan on saanut kaiken vain ilmaiseksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen kateellinen ihminen mitätöi inhokkinsa eli aggressionsa kohteen.
Ei tartte olla edes mitään tuollaista, kun kateellinen kehittää ihan omat tarinat. Esim. anoppini kehitteli naapurista, jolla oli kiva elämä ja myönteinen elämänasenne sellaisen stoorin, ettei siitä edes tunnistanut päähenkilöä. Normaali töissäkäyvä nainen "ei tee mitään", "mies hoitaa kaiken", "rahaa on kuin roskaa", vaikka tämä naapuri oli varallisuudeltaan ihan normaali, matkusteli normaalisti ja tämä "kaiken aina ilmaiseksi saanut" oli vieläpä kokenut hyvin traagisen asian elämässään (lapsen kuolema).
Kateuden ilmeisesti laukaisi se, että tämä samanikäinen nainen oli tosi nätti ja hänellä oli hyvä avioliitto kivan miehen kanssa. Luonnollisesti anoppi ei ikinä tuonut esille kateuttaan avoimesti, vaan kähisi aina noita juttujaan selän takana esimerkiksi mulle. Jäi arvoitukseksi miksi hän keksi tuollaisi juttuja omasta päästään, vaikka pitihän hänen ymmärtää, etten usko niitä, kun tutustuin tuohon naiseen ihan itse. Hän oli vielä todella antelias, lahjoitti minulle pois muuttaessaan mm. arabian astioita.
Nyttemmin molemmat daamit jo poistuneet aikakirjoista, mutta mieleen jäi, miten kaukana kateellisten jutut voivat olla todellisuudesta.