Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olet nyt 46-vuotiaana tajunnut, että olen pilannut elämäni väärillä valinnoilla ja ihme haahuilulla.

Vierailija
16.01.2026 |

Jostain syystä se ei kuitenkaan sureta. Tämä minun elämäni nyt vaan meni niin. Tuntuu aika yhdentekevältä. Muutenkin koen, että olen elänyt jo tarpeeksi kauan. Olisin valmis jo lähtemään. Ja ihan ok mielin tässä kuitenkin olen.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
16.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähde vaan. Loppuun asti väärillä valinnoilla.

Vierailija
2/6 |
16.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei huolta. Kaikilla valinnoilla löytää samalle päätepysäkille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
16.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen  46 v ja kaikenlaisia valintoja olen tehnyt. Elämäni on vielä aika alussa monen asian suhteen tulen vielä tekemään monia valintoja. Vielä on aikaa vaikka mihin. 

Vierailija
4/6 |
16.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu. Pilasin elämäni opiskelemalla liikaa ja silti en töitä ole saanut. Olisin voinut vaan makoilla kuten nyt viimeiset 5 vuotta. Turhaan maksoin tuhansia opiskelusta kahteen ammattiin. Velkaa jäi eikä töitä saa se on varma asia.

Vierailija
5/6 |
16.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vääriä valintoja ei ole olemassakaan, on vain valintoja. Jokainen on ollut täydellinen syntymästään lähtien. Meille vain opetetaan päinvastainen narratiivi ensin vanhempiemme ja sitten koululaitoksen toimesta. Aina pitäisi olla kehittymässä, vaikka mitään kehitettävää ei ole. Elämäsi on täydellistä sellaisenaan! Olet vähän sen jo ymmärtänytkin, jos oikein käsitin.

Vierailija
6/6 |
16.01.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa. Kukaan ei painottanut mulle puolisovalinnan merkitystä. Ainoat käskyt oli opiskella ja hankkia ammatteja. Mä todellakin kadun syvästi,etten ymmärtänyt hommata jotain rikasta ja avokätistä pappaa. Nyt olisin ehkä jo iloinen leski ja varakkaampi.

Vaan ei. Koko elämä on pitänyt kantaa yksin. En ole koskaan ollut asemassa,et jos rahat on loppu,voi käydä yhteisellä tai miehen tilillä. Pyytää puolisolta apua tai saada hoivaa,kun omat voimat loppuu,tai on sairas. 

Olisin vaalinut edes siedettävää pappaa kaikella ystävällisyydellä,mikäli olisin saanut jotain takaisinkin. Turvaa lähinnä.

Mutta mä opiskelin 😌 Nyt alan olla melkoisen vanha,väsynyt ja yksin. 

Ei sitä hirveisiin muutoksiin tai urotekoihin enää taivu. Vuodet oli ja meni.