Vauva huutaa kylässä/neuvolassa

uppia. Jos löytyis vielä kohtalontovereita ja sitä kautta niitä syviä kokemuksen rintaääniä?

meillä oikein extreme-vierastaja. Alkoi n 3kk iässä, eikä loppua näkyvissä...



Uusiin ja vieraisiin tilanteisiin/kyläpaikkoihin mennään niin, että lapsi tiukasti mun sylissä, mennään johonkin sohvan nurkkaan tai vähän etäämmäs. Lapsi saa sieltä tarkkailla tilannetta. Kukaan ei tule meidän lähelle ensin.



Sitten lapsi rohkaistuu hieman, kun on tarkkaillut tarpeeksi ja ihmiset voi tulla jo lähemmäskin. Lapsi alkaa kiinnostua ympäristöstään ja ehkä touhuileekin omiaan.



Mun/isän pitää kuitenkin olla lähietäisyydellä, muuten tulee huutoa...



Kyllä tää koko ajan sujuu ehkä vähän paremmin (ainakin haluan ajatella niin)

tilanteet tulevat ja menevät, ja parin viikon päästä voi olla jo ihan toinen ääni kellossa. Vierastaminen on normaalia, meilläkin esikoisella alkoi 3:n kk:n iässä. Hyvä lapsi on tullut :) Ehkä vähäksi aikaa voisit rauhoittaa menemisiä, myöhemmin taas uudella yrityksellä.

Lähes kaikki vauvat vierastavat jossain vaiheessa, toiset enemmän kuin toiset. Pidä vain vauvaa lähelläsi ja niin että hän näkee sinut niin ehkä se helpottaa. Rohkeasti vain vauvan kanssa liikkeelle. On tilanteita joissa vauvan itku häiritsee muita, mutta normaalit kauppareissut tai lääkärikäynnit saat tehdä huoletta vaikka vauva itkisikin. Ja varsinkin neuvolassa ollaan kyllä totuttu itkuihin.

eli ei ole mitään erikoista. Samoin oudot paikat saattavat pelottaa, esim. uimahalli, jossa kaikuu. Jokainen vauva on erilainen, joten ehkä teidän vauva on herkempi kuin joku toinen vieraille paikoille.

Kiitos vastauksista! :)



Ongelma tässä on se, että vauvan huuto tuntuu menevän yli kaiken perusvierastuksen; tyttö tosiaan huutaa ja kirkuu niinkuin päätä leikattaisiin irti, enkä siinä hetkessä tunnu paljon lohtua pystyvän antamaan. Motivoiduin neuvoa kyselemään kun juuri palattiin kyläilyreissulta kummitädin luota, jossa vauva huusi täyttä päätä koko 45 minuuttia. Ja kotona taas hymyillään kuin aurinko, leikitään leluilla ja nauretaan äitille joka miettii tälläsiä tyhmiä asioita. ;)



Neuvolasta kerran lähettivät meidät keskussairaalan lastenpolille kun huolestuivat kovasta huudosta. Polilla tehtiin tutkimukset ja verikokeet, kaikki ok. Lääkäri antoi diagnoosiksi "itkuinen imeväinen" ja totesi, että sua nyt vähän koetellaan tällä.



Nyt vaan mietityttää, että mitä tässä pitäisi oikein tehdä. Pitäisikö viedä vauvaa vielä enemmän uusiin paikkoihin ja tällä tavalla vähän väkisin totuttaa muihin paikkoihin ja uusiin naamoihin, vai koittaa odottaa pahin aika ohi? Kokeneiden kertomuksia kaivataan.

en usko, että totuttaminen auttaa, menee itsestään ohi. Kesti noin kuukauden vierastuskausi, ja oikeastaan paheni vain kun yritin totuttaa, seuraavalla kerralla huusi jo ovella kun haistoi vieraan paikan.

huusi kuin syötävä, mutta vain lapsiporukassa. Jännä juttu oli, että aikuisten kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta lasten äänet. liikkeet ym. saivat hänet huutamaan ja lujaa.



Nyt poika jo 3v. ja helpottanut, enää ei huuda, mutta on raukka kauhusta kankeana aina lasten seurassa, kotona ja aikuisten seurassa on itse aurinko.



Joku luonnekysymys siis, mutta itse koetin ja edellenkin yritän siedättää pikkuhiljaa, huomaa miten stressaavia nuo tilenteet lapselle ovat.



Silloin äitiyslomalla harmitti, kun ei voinut mennä mihinkään mammatapaamisiin tms. kun vauva tosiaan huusi niin lujaa, ettei mistään keskustelusta tms. tullut mitään.

oiskohan tuleva adhd

ADHD:ta? Mulla itselläni on ADHD, ja vauvana vierastin todella vähän.

tätä adhd-arvausta, ainakin meidän poikka on kaikkea muuta. Rauhallinen ja osaa todella keskittyä pitkään. Veikkaisin, että pikemminkin nämä persoonallisuudenpiirteet olisi useammin yhteydessä ujouteen.

Tais olla ns. "asiantuntijalausunto" jonka voimme varmaankin jättää omaan arvoonsa. :)



Meillä on muuten sama juttu noiden muiden lasten suhteen, 2- ja 5-vuotiaat serkkutytöt aiheuttavat ihan hirmuisen huutomyrskyn meidän vauvassa. Mutta siis vain silloin kun ollaan heillä kylässä, jos taas he tulevat meille niin vauva istuu sitterissä ja katselee serkkutyttöjen menoa. Mutta onpa ihanan lohdullista kuulla että normaalia lapsia näistä meidän rakkaista kirkujistakin tulee.

ja oma itsesi. Vauva saattaa hermostua enemmän siitä, kun huomaa, että sinä jäykistyt ja alat käyttäytymään eri lailla kuin yleensä. Onko sinulla rintareppua? Esimerkiksi Ergossa saisit vauvan itseäsi vasten siten, että vauva näkee sinut koko ajan.



Käy rohkeasti vain joka paikassa, tietysti jos huuto kovasti häiritsee muita (vaikka vanhustentalossa :)) niin sitten sinun pitää siirtyä syrjemmälle tyynnyttelemään lasta, mutta kyllä nyt neuvolassa ollaan totuttu näkemään itkeviä lapsia :).

Ajattelin vielä tulla kertomaan että tilanne on parantunut suuresti ja vierastus mennyt lähes kokonaan ohi. Pahin vaihe kesti ehkä kolmisen viikkoa, ja sen ajan olinkin suosiolla niin etten vienytkään vauvaa outoihin paikkoihin. Nykyään neiti hymyilee ja jokeltaa neuvolassa, toki on vieläkin säikky jos ihan uppo-outoon paikkaan mennään, mutta eiköhän se ole vauvalle melko normaaliakin. Eli jos joku samojen kokemusten kanssa kamppaileva etsii täältä tukea ja kokemuksia, voin sanoa että kannattaa odotella rauhassa eikä pakottaa vauvaa mihinkään, meillä meni ainakin ohi koko juttu. :)

ja oma itsesi. Vauva saattaa hermostua enemmän siitä, kun huomaa, että sinä jäykistyt ja alat käyttäytymään eri lailla kuin yleensä. Onko sinulla rintareppua? Esimerkiksi Ergossa saisit vauvan itseäsi vasten siten, että vauva näkee sinut koko ajan.

Käy rohkeasti vain joka paikassa, tietysti jos huuto kovasti häiritsee muita (vaikka vanhustentalossa :)) niin sitten sinun pitää siirtyä syrjemmälle tyynnyttelemään lasta, mutta kyllä nyt neuvolassa ollaan totuttu näkemään itkeviä lapsia :).

Kiitos vinkeistä. Mulla on kyllä rintareppu, jossa vauva viihtyy ulkoillessa. Täytyypä koittaa toimisiko se noissa huutotilanteissa - olen melko skeptinen koska huutamiseen ei auta sylittely eikä haliminen yhtään, mutta kaikkea on hyvä koittaa. :)

Yritän tosiaan aina pysyä itse ihan rauhallisena ja toimia normaalisti, mutta se on kohtuullisen hankalaa kun vauva huutaa niin ettei kuule mitään mitä ympärillä puhutaan ja itseä sattuu korviin. En mä usko että ne neuvolassa mitenkään meidän tilannetta paheksuukaan, harmittaa vaan kun ei koskaan pääse oikein keskittymään siihen käyntiin vaan aina hoidetaan pakolliset jutut niin nopeesti kuin mahdollista ja sitten nopsasti kodin rauhaan.