Taidan olla flegmaatikko

Voisin vain viettää päivät sohvalla ja katsella seinätapettia. Ajattelisin että tällainen henkinen laiskuus on aika pysyvänlaatuinen ominaisuus, eikä sitä oikein jännittävämmäksi ja vuorovaikutteisemmaksi ihmiseksi oikein pysty muuttumaan? Muistaakseni koko elämäni olen enemmän tai vähemmän samanlainen ollut. Ei luonnollisestikaan ole myöskään mitään tavoitteita tai kunnianhimoa. Tähän kaatuivat myös parisuhdeyritelmäni kun kukapa käytännössä tyhjällä hylsyllä mitään tekee joka vaan on siinä eikä halua oikein mitään.