Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö saada puolisolta "lupa" jos ja kun
10.11.2011 |
haluaa luovuttaa munasoluja tai siittiösoluja?
Kovasti haluaisin luovuttaa ja miehellekin siitä sanonut. Äsken käytiin pientä small-talkia asiasta; Mitäs jos se sitten soittaisi tai tulisi joku päivä ovelle, millainen suhde lapseen pitäisi pitää ym ym.
Sanoin miehellekin että hänenkin kannattaisi käydä, meille on jo omia suotu ja voidaan laittaa hyvä kiertoon.
Kun lopuksi kysyin että mitäs jos minä nyt sitten ilmoitan itseni luovuttajaksi niin vastaus oli ynähdys. Totesin vaan että eihän me välttämättä olla enää edes yhdessä 20 vuoden päästä jos joku niistä alkunsa saisikin ja haluaisi tulla katsastamaan geenilähteensä täysi-ikäisenä. Taas kuului ynähdys.
Luulen että asia on miehelle niin vieras ja kaukainen ettei hän osaa suhtautua siihen. On kyllä vierestä seurannut kahden ystäväpariskunnan lapsettomuutta ja tietää miten iso lahja pieni solu voisi ihmiselle olla. Ei halua sanoa ei, mutta kyllä:ssä on jotain tuntematonta ja pelottavaa ehkä...
Mietiskelenkin nyt että jos mieheltä en ala parissa kuukaudessa myöntävää vastausta niin tekisinkö luovutuksen kaikessa hiljaisuudessa itsekseni vai antaisin asian olla..?
Minulla kun on oikein toive että mies omia solujaan luovuttaisi joten en osaa ajtella toisela kantilta.. Joten näkökulmia?
Kommentit (3)
Mutta voit kyllä ilmoittaa sille kun olet oikeasti menossa että tietää. Mäkin oon miettinyt samaa, että jossain vaiheessa voisi luovuttaa. Ja tuskin mun miestä asia hirveästi kiinnostaa menenkö vai en. On naisilla kuitenkin vissiin hieman kivuliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ei suhtaudu sukusolujen luovutukseen kepeästi.
sanoi, että omatpahan ovat soluni, eikä hänellä ole mitään sanomista siihen, jos niitä haluan luovuttaa. Kävin sitten luovuttamassa :)