Näen enimmäkseen puhuvia päitä, ohjelmoituja mieliä. Vain hiljaisuus, luonto ja elämä kiinnostaa.

Tuntuuko keltään muulta siltä, ettei paljoa missään ole enää mitään sisältöä? Kuin tyhjyyttä humisisi keskustelut. 

En enää samaistu ohjelmointiin, jossa olen elänyt myös. Ihmettelen etäältä kaikkea tätä elämää. Viihdyn hyvin luonnossa, hiljaisuudessa ja ajatuksissani. Kaipaan yhteyttä kyllä ihmisiin mutta en oikein enää samaistu siihen mitä yleisesti käsitellään. Minusta olisi mielenkiintoisempaa olla hetkessä ja kerätä kokemuksia yhdessä istumalla vaikka nuotion äärellä. Se hetki tuntuisi täydemmältä ilman keskusteluakin kuin mitä yleinen keskustelukulttuuri tuntuu olevan. 

Hiljaisuus ja tila olemiselle tuntuu oikealta ja tärkeältä.