Miksi toimittajia kiinnostavat kovin vähän ne rikkaat ihmiset, jotka haluavat edistää yhteistä hyvää

Kun Suomessa toimittajat haluavat saada jonkun erittäin hyväosaisen miljonäärin kertomaan näkemyksiään siitä, miten miljonäärien tulisi osallistua sosiaaliseen "taakanjakoon", he tavallisesti kääntyvät Björn Wahlroosin puoleen. Wahlroos suhtautuu asiaan äärimmäisen kriittisesti. Wahlroosin mielestä pääoman omistajien verot ovat liian korkeita,  hyvinvointivaltio on liian antelias etc. Mies on myös järjestellyt oman omaisuutensa siten, että siitä tarvitsisi maksaa mahdollisimman vähän veroja. Toisaalta hän on nostanut itselleen suunnilleen kaiken sen hyödyn, mitä valtio voi tarjota, maataloustukia myöten.

Wahlroos edustaa itsekkyyden äärilaitaa, jota kuitenkin vain osa erittäin rikkaista kannattaa. Harva heistä myöskään elää yhtä pröystäilevaa elämää kuin Wahlroos. Löytyy lukuisia esimerkkejä niin Suomesta kuin maailmalta, joissa rikas ihminen toimii jalostuneempien moraaliprinsiippien mukaisesti. Tässä niistä yksi:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/cfffd57b-baff-46be-80f0-ba33067f51c4

Miksi tämänlaiset esimerkit, aidosti hyvän tekemisestä kiinnostuneet rikkaat, kiinnostavat toimittajia kovin vähän?