Lue keskustelun säännöt.
Muutun parisuhteessa kamalaksi ihmiseksi
21.12.2025 |
Deittailu sopii minulle loistavasti. Se että vietetään aikaa pari tuntia jutellen ja toiseen keskittyen. Mutta heti kun deittailu muuttuu sitoutuneemmaksi seurusteluksi, alan väsyä. Alan taantua. Harrastukset jäävät, en jaksa huolehtia itsestäni, syön epäterveellisemmin kuin sinkkuna, muutun tylsämieliseksi jopa apaattiseksi. Kumppanissa ei ole mitään vikaa, kukaan ei estä minua elämästä elämääni, mutta en vain seurustellessa jaksa.
Olen kyllä introvertti ja tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta ei tämäkään kaikkea selitä. Moni introvertti elää tyytyväisenä parisuhteessa. Itse en siihen vaan pysty. Kaikesta huolimatta kuitenkin haaveilen jostain harmonisesta yhteiselosta rakkaan kumppanin kanssa ja siksi suhteisiin ajaudunkin.
Onko kellään muulla tällaista? Oletteko oppineet elämään asian kanssa vai oletteko tyytyneet elämään yksin?
Kommentit (17)
Vähän samaa täällä. Olen paljon energisempi sinkkuna tai vaain deittaillessa. Mun täytyy jostain syystä pinnistellä ja näytellä, ehkä jostain hylkäämisen pelosta. Mukavampaa kun kukaan ei oo vaatimassa mitään, haluamassa huomiota tai vääristämässä mun ajatuksia että mun pitäisi olla johonki tiettyyn muottiin menevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa voi olla niinkin, että molemmilla on omat asunnot. Tällainen olisi Ideaali suhde minulle enkä kenenkään nurkkiin enää aio muuttaa vakituisesti, se on jo nähty ja koettu kahdessa pitkässä suhteessa.
M50
Väärän ihmisen kanssa se on tuollaista. Sopivan ihmisen kanssa elämänhalu vain lisääntyy ja molemmat tuovat toisistaan parhaat puolet esiin, eikä tarvitse esittää mitään.
Jotenkin mulle tulee sellainen tunne noista teksteistänne että ihan sama olisitteko parisuhteessa vuohen tai uimarenkaan kanssa. "Parisuhde teke minusta sellaisen ja sellaisen ja sillä selvä..!" Parisuhde muodostuu minusta aina omanlaisekseen erilaisten ihmisten kesken.
Oletko jotenkin liian miellyttämishaluinen? Sellainen helposti uupuu parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kovin epävarma itsestään ja siitä, mitä yleensäkään elämältä haluaa, voi olla aika vaikea saada parisuhdetta, mikä täyttää omia toiveita. Epävarmana voi helposti lähteä mukaan asioihin, mitkä eivät oikeastaan ole omien kiinnostusten mukaisia, vain siksi, että haluaa miellyttää kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa täällä. Olen paljon energisempi sinkkuna tai vaain deittaillessa. Mun täytyy jostain syystä pinnistellä ja näytellä, ehkä jostain hylkäämisen pelosta. Mukavampaa kun kukaan ei oo vaatimassa mitään, haluamassa huomiota tai vääristämässä mun ajatuksia että mun pitäisi olla johonki tiettyyn muottiin menevä.
Parisuhteessa kuormittavat:
- vaatimukset; joko suoraan tai välillisesti ilmaistuna
- toisen huomiontarve; -"-
- toisen erilaiset tavat ja toimia
- oman tilan ja ajan puute; 'tila' on henkinen subjektiivinen kokemus
- autonomian väheneminen, jopa kokonaan: toiselle oltava aina tilivelvollinen
- läsnäolopakko, selittelypakko, kuuntelupakko....
En haluaisi enää asua yhdessä kenenkään kanssa ympäristössä, jossa henk koht vapauttani olla oma itseni rajoitetaan millään tapaa. Valitsen yksinolon, tai se valitsee minut, kosla muu on psyykelleni mahdotonta.
introvertti N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdyn kanssa tohon että jos kumppani on sopiva, ei ole mitään ongelmaa jatkaa itsestään huolehtimista. On kokemusta sekä taantumisesta ja mössöytymisestä, sekä päinvastaisesta. Itsellä tähän vaikuttaa eniten vaan joku mystinen mielentila-asia mikä on vaikea pukea sanoiksi, se on sekoitus varmaan monenlaisia tarpeita ja tunteita. Sen toisen ihmisen täytyy osata suhtautua muhun toisena itsenäisenä yksilönä, ja sen kanssa pitää tulla niin hyvin toimeen, että oma mieli pysyy skarppina ja virkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin epävarma itsestään ja siitä, mitä yleensäkään elämältä haluaa, voi olla aika vaikea saada parisuhdetta, mikä täyttää omia toiveita. Epävarmana voi helposti lähteä mukaan asioihin, mitkä eivät oikeastaan ole omien kiinnostusten mukaisia, vain siksi, että haluaa miellyttää kumppania.
Itse olin aika idiootti kun lähdin seurustelun tielle, en ollut edes pahemmin ajatellut mitä haluan. Varmaan vaan tuumin että elämä voisi olla kivaa kun vaan viettää aikaa toisen kanssa. Aika pian kuitenkin tuli ongelmia tuosta eteen etten tiennyt mitä halusin, kun toinen aloitti kuulustelut ja tietämättömyyteni muodostui kauheaksi ongelmaksi. Eikä ydinkysymys ollut edes lapset, kun niitä ei kumpikaan olisi halunnut. Siinä pitää kyllä olla suunnitelma valmiina hautaan asti miten homma etenee ja turha tyhjin käsin leikkiin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin epävarma itsestään ja siitä, mitä yleensäkään elämältä haluaa, voi olla aika vaikea saada parisuhdetta, mikä täyttää omia toiveita. Epävarmana voi helposti lähteä mukaan asioihin, mitkä eivät oikeastaan ole omien kiinnostusten mukaisia, vain siksi, että haluaa miellyttää kumppania.
Totta tuo, mutta yleensä kaikkien odotetaan tekevän myönnytyksiä omien tarpeidensa suhteen, koska täysin samanlaista ihmistä ei ole. Eli kyse ei ole niinkään kumppanin miellyttämisestä, vaan yhteiselon vaatimasta mukautumisesta toiseen. Tämän pitöisi tietysti olla molemminpuolista, vastavuoroista, eli kumpikin tekee kompromisseja.
Usein näin ei käy, vaan toinen dominoi, syystä jos toisesta.
Jos haluaa elää 100% omista, itsekkäistä lähtökohdistaan, parisuhde ei tule toiminaan kovin pitkään. Huom. itsekkyyttä on sekin, että vaatii toisen roikkuvan mukana, täydentämässä omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdyn kanssa tohon että jos kumppani on sopiva, ei ole mitään ongelmaa jatkaa itsestään huolehtimista. On kokemusta sekä taantumisesta ja mössöytymisestä, sekä päinvastaisesta. Itsellä tähän vaikuttaa eniten vaan joku mystinen mielentila-asia mikä on vaikea pukea sanoiksi, se on sekoitus varmaan monenlaisia tarpeita ja tunteita. Sen toisen ihmisen täytyy osata suhtautua muhun toisena itsenäisenä yksilönä, ja sen kanssa pitää tulla niin hyvin toimeen, että oma mieli pysyy skarppina ja virkeänä.
Viimeinen virke kiteyttää olennaisen:
Sen toisen ihmisen täytyy osata suhtautua muhun toisena itsenäisenä yksilönä, ja sen kanssa pitää tulla niin hyvin toimeen, että oma mieli pysyy skarppina ja virkeänä.
Molempien on hyväksyttävä, että kumppani on itsenäinen, autonominen yksilö ja oma persoonansa. Ja kumppani on koettava "helpoksi", niin ettei hänen läsnäolonsa kuormita vaan päin vastoin antaa energiaa.
Tämä on itse asiassa melko harvinaista. Ihmiset tyytyvät jos minkälaiseen riippaan/päsmäriin/nahjukseen/naputtajaan jne. Parisuhteessa ei olla onnellisia, mutta yksinjääminen on pelottavampaa. Joten jatketaan huonossa suhdedynamiikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko jotenkin liian miellyttämishaluinen? Sellainen helposti uupuu parisuhteissa.
Olen juuri miellyttämisenhaluinen. Toki olen opetellut tästä eroon, mutta vaikeaa sitä on täysin kitkeä. Vaikeaksi sen tekee myös se, että pidän kumppanistani paljon. Haluaisin olla hyvä hänelle, mutta ristiriitaisesti vedänkin itseni täysin piippuun ja olen kaikkea muuta.
En myös usko aina näihin, että kumppani ei ole oikea. Toki väärän kumppanin kanssa suhde ei toimi, mutta pitää sitä oikeatakin kumppania huomioida, kuunnella yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on kovin epävarma itsestään ja siitä, mitä yleensäkään elämältä haluaa, voi olla aika vaikea saada parisuhdetta, mikä täyttää omia toiveita. Epävarmana voi helposti lähteä mukaan asioihin, mitkä eivät oikeastaan ole omien kiinnostusten mukaisia, vain siksi, että haluaa miellyttää kumppania.
Itse olin aika idiootti kun lähdin seurustelun tielle, en ollut edes pahemmin ajatellut mitä haluan. Varmaan vaan tuumin että elämä voisi olla kivaa kun vaan viettää aikaa toisen kanssa. Aika pian kuitenkin tuli ongelmia tuosta eteen etten tiennyt mitä halusin, kun toinen aloitti kuulustelut ja tietämättömyyteni muodostui kauheaksi ongelmaksi. Eikä ydinkysymys ollut edes lapset, kun niitä ei kumpikaan olisi halunnut. Siinä pitää kyllä olla suunnitelma valmiina hautaan asti miten homma etenee ja turha tyhjin käsin leikkiin lähteä.
Nyt en tajua. Mitä kuulusteluissa tivattiin?
Minulla myös lähtökohtana se, että elämä kuljettaa, ja yhdessä ollaan, kun niin on sovittu. Omista mietteistään kannattaa kertoa toiselle. Yhdessä sitten päätetään ja suunnitellaan tulevaa. Jos on tarvis. Välttämättä ei ole. Eletään vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa täällä. Olen paljon energisempi sinkkuna tai vaain deittaillessa. Mun täytyy jostain syystä pinnistellä ja näytellä, ehkä jostain hylkäämisen pelosta. Mukavampaa kun kukaan ei oo vaatimassa mitään, haluamassa huomiota tai vääristämässä mun ajatuksia että mun pitäisi olla johonki tiettyyn muottiin menevä.
Tiivistit täydellisesti minunkin kokemukseni!
Parisuhde ottaa aina ja joillekin tämä ei vaan sovi. Vaikka olisi kuinka hyvä kumppani. Kun katson onnellisia parisuhteita ympärilläni, huomaan että näillä ihmisillä on yleensä aika vähän mitään omia harrastuksia. Omaksi tekemiseksi riittää, kun saa välillä käydä yksin lenkillä tai lukea kirjaa makuuhuoneessa. Kaikki muu tehdään yhdessä kumppanin kanssa ja kumppani tärkein asia maailmassa. Näin on helppoa, kompromisseja täytyy tehdä vähän.
Sitten on itsenäisempiä ihmisiä. Heille parisuhteet ovat vaikeampia, koska sen kaiken muun tekemisen sekaan pitäisi löytää myös aikaa kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ottaa aina ja joillekin tämä ei vaan sovi. Vaikka olisi kuinka hyvä kumppani. Kun katson onnellisia parisuhteita ympärilläni, huomaan että näillä ihmisillä on yleensä aika vähän mitään omia harrastuksia. Omaksi tekemiseksi riittää, kun saa välillä käydä yksin lenkillä tai lukea kirjaa makuuhuoneessa. Kaikki muu tehdään yhdessä kumppanin kanssa ja kumppani tärkein asia maailmassa. Näin on helppoa, kompromisseja täytyy tehdä vähän.
Sitten on itsenäisempiä ihmisiä. Heille parisuhteet ovat vaikeampia, koska sen kaiken muun tekemisen sekaan pitäisi löytää myös aikaa kumppanille.
Kaksi itsenäistä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen. Silloin tarpeet menevät yksiin, eikä suhde rasita sen enempää.
On kumminkin ihan eri asia olla sinkku kuin olla parisuhteessa, jossa molemmilla vahva autonomia.
On ihan ok olla ikisinkku koko elämänsä, kunhan ei lupaa kenellekään mitään ikuista rakkautta.