Julkaise jouluinen novelli

Kirjoita sellainen, missä muori ottaa joulupukilta suihin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita sellainen, missä muori ottaa joulupukilta suihin.

Minulla on tulossa sen typpinen, ei nyt muori, mutta mielessä on 2-lapsinen perhe, jossa isäntä aloittaa jo aattona puolilta päivän kossupullolla. Sammuu jouluruuan jälkeen. Sitten tulee maksettu pukki, jota rouva häpeää, lapset saavat lahjansa ja kun rouva menee ulos pukin kanssa, ajautuvat he autotalliin ja ja siellä pukki hoitaa sammuneen isännän aviolliset velvollisuudet. Eli melko perinteinen, mutta yritän maustaa sitä muutamalla yllärillä...

Lumihiutaleiden tanssi

Elina oli sulkemassa kirjakauppaansa kun ovi kävi. Sisään astui mies, Elina tunnisti että mies oli uusi asukas C-rapusta. Akseli oli hiljainen, mutta hänen silmänsä loistivat, kun hän katseli kirjahyllyjä. Etsin jotain erityistä, Akseli sanoi ja hymyili ujosti puristaen muovipussia, jossa oli jotain litteää.

Hän ohjasi Akselin kohti hyllyä, jossa oli vanhoja satukirjoja. Sormet koskettivat toisiaan, kun Akseli otti kirjan hyllystä. Tämä on kaunis, Akseli sanoi ja käänsi sivua, jossa oli kuvitus lumesta ja tanssivista ihmisistä.

Se muistuttaa minua jostain, Elina kuiskasi. Joulusta, kun kaikki on mahdollista.

Akseli katsoi häneen. Haluaisitko tulla kanssani nyt joulumarkkinoille?

Elina tunsi poskiensa kuumenevan. Kyllä, hän vastasi.

Lumihiutaleet pyörivät ilmassa, kun Akseli otti Elinan kädestä kiinni ja vei hänet tanssimaan. Akseli kiersi kätensä Elinan vyötärölle, ja he tanssivat kuin kaksi lumihiutaletta. Olet kaunis kuin jouluyö, Akseli kuiskasi. Elina nauratti. Ja sinä olet romantiikkaa puhtaimmillaan.

Kun he palasivat kirjakauppaan, Akseli katsoi Elinan silmiini. Akselin käsi liukui vahingossa Elinan rintojen kohdalle. Elina hengitti syvään, mutta ei vetäytynyt. Tuo on nykyään ahdistelua, Elina sanoi hiljaa. Akseli jäykistyi. Anteeksi, ei missään nimessä ole tarkoitus tehdä mitään, mitä et halua, hän sanoi nopeasti ja alkoi vetäytyä.

Elina piti häntä kiinni. Mutta entä jos haluan? hän kuiskasi ja nosti kätensä Akselin kaulalle. Entä jos haluan, että kosketat minua? Akselin silmät tummuivat. Elina hän aloitti, mutta Elina vaikeni hänet suudelmalla, joka oli aluksi hellä, sitten vaativampi. Akseli vastasi intohimoisesti, kädet liukuen Elinan selälle.

Takahuoneessa oli pieni sohva. He ajautuivat sinne suudellen ja Akseli painoi Elinan sohvalle. Elinan kädet sukelsivat Akselin paitaan, ja Akseli vastasi, suukkojen ja kosketusten rytmi kiihtyi. Olet varma? Akseli kuiskasi vielä, vaikka hänen silmänsä paloivat halusta. Elina nyökkäsi, vetäen Akselin päälleen. En ole koskaan ollut varmempi.

Akselin huulet liukuvat Elinan kaulalle. Elina tuntee, miten jokainen kosketus sytyttää hänessä tulen. Ihoa hipovat sormet saavat hänet vapisemaan, ja kun Akseli painaa häntä sohvan pehmeydelle, Elina antautuu halulleen kokonaan.

Akselin kädet tutkivat vartaloa hellästi, mutta vaativasti ja Elina kaareutuu häntä vastaan, haluten tuntea enemmän. Akselin hengitys on kuuma hänen korvallaan, kun tämä kuiskasi: Haluan tuntea sinut, Elina. Kaiken. Elina nyökkää, silmät kiinni, ja tuntee, miten Akseli työntyy häneen ensin varovasti, sitten syvemmälle, täyttäen tyhjyyden, joka on painanut häntä yli vuoden. Elina huokaisee, ja hänen kehostaan nousee aalto, joka ei ole enää vain hänen oma. Heistä tulee yksi, liikkeet sulautuvat toisiinsa, alapää elää omaa elämäänsä, värinä ja tutina, rytmi, joka kasvaa, sykkii, hallitsee.

Elina tuntee, miten aallot nopeutuvat, kunnes ne purkautuvat ja hän huudahtaa, kädet tämän selässä, kynnet painuvat ihoon. Akseli seuraa häntä perässä, hengitys katkeilee, ja hetki on täynnä valoa, lämpöä, jotain, mikä tuntuu samalla tutulta ja aivan uudelta.

Ulkona hiutaleet pyörivät hiljaa, ikkunat höyryyntyvät. Elina hymyilee, kun Akseli painaa huulensa hänen otsaansa. Tämä oli vasta ensimmäinen joulumme, Akseli sanoo. Elina nyökkää, silmät kiinni, ja tuntee, miten sydämensä lyö täynnä toivoa. Joulu oli täynnä valoa, lämpöä ja lupauksia ja he tiesivät, että tämä oli vasta alku.

Merkkimäärä-raja näyttää olevan 3500 merkkiä, ei voi julkaista pitempiä.

Joulupukin maksu

Jouluaaton ilta laskeutui hiljaisuuteen. Pöydässä loisti kynttilöiden valo, ja ruoan tuoksu leijui vielä ilmassa. Lapset, Silja ja Eero, odottivat jännittyneinä joulupukin saapumista. Isä, Matti, oli jo ehtinyt juoda pullon viiniä lounasaikaan ja sen jälkeen vielä pari viskiä. Hänen silmänsä olivat raskaat, puheensa hidas. Äiti, Helena, katsoi miestään huolestuneena, mutta ei sanonut mitään. Ei nyt, ei jouluna.

Kun ovikello soi, lapset ryntäsivät avaamaan. Joulupukki astui sisään, punapukuinen ja leveä hymy suupielessä. Ho ho ho!, hän jyrisi. Lapsille jaettiin lahjat, ja Matti oli jo vaipunut tuolilleen uneen, pää vinossa, suu auki. Helena tunsi kuumia aaltoja poskillaan. Anteeksi, hän on väsynyt, hän mutisi.

Pukki katsoi Mattia, sitten Helenaa. Ei hätää, kyllähän näitä on nähty, Pukki naurahti, mutta ääni oli matala, lähes intiimi. Helena nyökkäsi, puri huultaan. Helena meni Pukin kanssa eteiseen. Pitää maksaa, hän muistutti itseään, kaivoi kukkaronsa esille. Sata euroa oli varattu, mutta kukkaro olikin tyhjä. Matti oli käynyt viinakaupassa, se oli ottanut tästä rahat. Helena tunsi kurkun kiristyvän. En en pysty maksamaan, hän kuiskasi, kyyneleet kirvelivät silmissä.

Pukki asetti kätensä Helenan olalle. Kaikki on kunnossa. Voimme sopia toisin. Hän katsoi Helenaa suoraan silmiin. Puolessa tunnissa tämä on maksettu. Tule kanssani autotalliin. Helena tunsi sydämensä pamppailevan. Hän ei vastustellut, tiesi kyllä tarkalleen mitä Pukki tarkoitti ja seurasi pukkia ulos kylmään. Autotallin ovi sulkeutui takana. Pukki kääntyi kohti häntä, irrotti hansikkaansa. Riisu vaatteesi, hän käski pehmeällä, mutta määrätietoisella äänellä.

Helenan sormet vapisivat nappeja avatessaan. Hän tunsi itsensä alastomaksi paitsi vaatteistaan, myös kaikesta muustakin häpeästä, pelosta, joulun odotuksista. Pukki astui lähemmäksi, avasi housunsa. Ota se suuhusi.

Helena polvistui, tunsi pukin kovuuden huulillaan. Hän sulki silmänsä, antoi itsensä viedä hetkeen, joka ei ollut enää hänen. Pukki huokaisi, kädet Helenan hiuksissa. Sitten hän nosti naisen ylös, painoi tätä seinää vasten. Levitä haarasi.

Helena tottelee. Pukki tunkeutuu sisään, täyttää hänet, liikkuu syvällä, hallitsee. Helena puristaa silmänsä kiinni, tuntee itsensä sammuvan ja syttyvän, häpeän ja himon sekoittuvan. Pukki jännittyy, huokaa, vapautuu. Kiitos, hän sanoo. Nyt tämä on maksettu.

Helena vetää vaatteensa päälle, kädet vapisevat. Pukki koskettaa vielä kerran hänen poskeaan. Hyvää joulua.

Kun Helena palaa taloon, Matti nukkuu edelleen. Lapset leikkivät lahjoillaan. Hän istuu sohvalle, katsoo joulukoristeita, kuuntelee lasten naurua. Jossain syvällä hän tuntee itsensä likaiselta, mutta myös vapautuneelta, tuo olisi ollut ihan mukavaa, jos olisi ehtinyt mukaan. No, joulu jatkuu.