Ihmisten elämä

Olen tässä miettinyt viime aikoina paljon asioita. itselleni on paljon asioita josta olen onnellinen on lapsi ja olen terve nainen. Mutta on suuri suru kun lapsella on kehitysvamma diagnoosi enkä koskaan päässyt tuosta yli. 

Parisuhdetta ei ole kun lapsen isän kanssa erosimme aikoja siten enkä ole kauheasti ehtinyt tapailla ketään kun kaikki voimat menee lapsen asioiden hoitamiseen. 

Mietin noita vastoinkäymisiä jotka on minulla ollut lapsuudessa sekä nuoruudessa perheväkivalta, koulunkiusaamista sekä isän alkoholismi niin silloin kun olin raskaana oletin että ansaitsen terveen lapsen, koska olen niin paljon kärsinyt.  Jotenkin ajattelin vihdoinkin minusta tulee onnellinen nainen  ja saan sitä hyvä elämä  kun olen lapsena sekä nuorena kärsinyt. 

Tällä hetkellä ahdistaa eniten kun minusta on tullut katkera ja mietin miten muilla ihmisille ei ole samoja vastoinkäymisiä. Lähi piirissä on ihmisiä jotka ovat löytäneet rakastavan puolison sekä saaneet ihanan perhen. 

Syvässä katkeruudessani kun pohdin näitä asioita ja  elämäni vastoinkäymisiä tulin siihen tulokseen että kaikki on vaan satuma. Lapsen sairauden en voinut mitenkään vaikutta. Puolison onneksi jätin kun meidän suhde oli niin vaikea ja hän ei halunnut sairasta lasta eikä ketään voi pakota isäksi. Mutta todellisen rakkauden löytäminen on tuurista kiinni eli on ihan turha olla kateellinen muille. 

Te jolla on elämässä käynyt hyvä tuuri rakkauselämässä olkaa kiitollisia ja pitäkää puolisosta. 

Kokeilin nuorena netti deittailua enkä löytänyt muuta kuin panomiehiä ja kevyt suhde ei ole minun juttu.  

Nyt olen 45-vuotias yh äiti ja aion nauttia minun pojan kanssa joulusta, vaikka suren kovasti mennyttä elämäni. 

Sentään on työpaikka ja asun omistusasunnossa.

Kertokaa te muut mikä eniten surettaa elämässä ja kertokaa mitä ajattelet minun ajatuksesta.