Lue keskustelun säännöt.
Olen niin loppu.. toivoisin että auto ajaisi päältä tai taivas putoaisi niskaan. en jaksa.
01.11.2011 |
Olen raskaana, loppuvaiheessa. Miehen kanssa on vaikeaa. En jaksa enää vihata, rakastaa enkä edes ajatella koko asiaa. Makaan vain flegmaattisena.
TÖissä asiat kaatuvat päälle, ja minulta vaaditaan jatkuvasti jotain. EN jaksa välittää mistään. Kuljen haamuna tilanteesta toiseen ja hoidan miten parhaiten taidan mutta en jaksa välittää mistään.
En jaksa tavata ystäviä. En jaksa enää ajatella mitä pitäisi kenellekin sanoa tai kysyä. OLen kävelevä hirviö.
Kuka hoitaa minun vauvan kun se syntyy. En jaksa. KOko maailma on yhtä harmaata massaa, kaikki vuorokaudenajat, ruoat, ihmiset, kaikki samaa harmaata massaa.
Auttaakaa. Mitä voin tehdä?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan ilmiselvästi mielestäni avun tarpeessa.
Koska olet raskaana, saattaa toki hormoneillakin olla oma tekijänsä tilanteessa. Eniten kuitenkin tuntuu, että olet uuvuksissa ihan elämäntilanteesi takia.
Jo syntyvän lapsenkin takia, mutta ennen kaikkea oman itsesi takia, hakeudu avun piiriin. Neuvola on nyt raskausaikana varmasti paras vaihtoehto. Kuulostaa siltä että sairausloma töistäkin voisi olla ajankohtainen. Miehen kanssa kannattaa ilman muuta työstää vaikeuksianne esim. perheasiain neuvottelukeskuksessa, jotta teillä on enemmän parisuhdetaitoja lapsen syntyessä.
Yhteystiedot tässä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…
Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi hakeutua keskusteluun, mikäli perheneuvontaan paikkakunnallaanne on jonoa. Mutta äitiysneuvola olisi mielestäni paras vaihtoehto, koska jos esimerkiksi tarvitset lääkärin apua masennukseen, se on turvallisinta neuvolan puitteissa.
Siunausta ja voimia ja asioiden selkiintymistä
toivottaa
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat
Yritän jaksaa ehkä äitiysloman alkuun asti töissä. Mutta aion puhua neuvolassa. päivät menee kun ei ajattele mitään.
mutta ymmärrään että apua on haettava vauvan takia.
Enkä hakenut ajoissa apua. Mies hoiti ihan alussa vauvaa, oli pitkään isyyslomalla. Miehen kanssa kaikki oli ok. Mutta mä vajosin pikkuhiljaa syvään masennukseen, hoidin vauvaa ihan koneen omaisesti, en käynyt vauvan kanssa koskaan ulkona. Kaupassa käynti tai puistossa käynti tuntui ihan kauhistuttavalta. Miehelle pystyin jotenkin "esittämään" että asiat ovat paremmin kuin ne todellisuudessa olivat - olinhan päivät yksin ja mies töissä, joten hän ei nähnyt todellista tilannetta. Jopa valehtelin käyneeni vauvan kanssa ulkona.
Tytär oli sitten 1v2kk, kun maailma todellakin rysähti niskaan. Kaikki romahti, enkä jaksanut enää mitään. Mies kuskasi minut mielisairaalan päivystykseen. Oli tosi kivaa mennä sinne pienen lapsen kanssa... onneksi saimme oman odotushuoneen toisin kuin muut, ihan siitä syystä että meillä oli vähän päälle vuoden ikäinen lapsi.
Sen jälkeen lapsi aloittikin päivähoidon, minä jäin sairauslomalle, aloitin intensiivisen psykoterapian ja aloin syödä masennuslääkkeitä. Diagnoosina vaikea masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja vaativa persoonallisuus.
Nyt tytär on 3,5v. ja kaikki on paljon paremmin. terapia jatkuu ja lääkkeet myös. Sairauslomalla olen edelleen mut en enää esim. viiltele itseäni tai leikkaa hiuksiani hysteerisesti ihan lyhyksi. Nämä kaikki siis ennen hoitoon pääsyä.
Muutama neuvo sinulle:
1. Hanki apua. Neuvola on hyvä paikka aloittaa, pyydä lähete mielenterveystoimistoon tai psykopolille, ja sieltä saat lähetteen ennenpitkää terapiaan. Raskaana olevat ja pienen lapsen äidit otetaan todellakin vakavasti julkisellakin sektorilla!
2. Onko sinulla tukiverkkoa? Minulla ei ollut ketään. Jos sinulla on välit vanhempiin tai sisaruksiin kunnossa tai hyviä ystäviä, niin kerro heille tilanteestasi ja pyydä heiltä apua arjen pyörittämiseen, kun vauva syntyy.
3. Miksi sinulla ja miehelläsi on riitaa ja asiat huonosti? Parisuhde olisi hyvä saada kuntoon. Pelottaako miestä lapsen saaminen? Minkä ikäisiä olette? Itse olin reilusti yli 30v kun sain lapsen.
4. Tee tässä loppuraskauden aikana kaikkea, mikä vain tuottaa mielihyvää. Katsele kivoja elokuvia kotona, herkuttele jos siltä tuntuu, tapaa kavereita, käy shoppailemassa, makoile sohvalla ja lueskele, liiku sen verran kuin jaksat... Mikä tahansa, mikä tuottaa mielihyvää, parantaa tämän hetkistä tilannettasi!
5. Luota siihen, että asiat menevät tod.näk. paremmin kuin ajattelet! Minulla on vahva traumatausta, joten siksi tilanteeni meni niin huonoksi. Raskauden aikainen masennus voi johtua monista syistä, samoin raskauden jälkeinen masennus, ja ne ovat hoidettavissa.
6. Jää sairauslomalle! Ei ole mitään syytä pinnistellä töissä! Sairauslomaa saa melko helposti ennen raskautta, ainakin itse sain. Älä hyvä ihminen kuormita itseäsi töissä!!!
7. Ja muista: älä jää yksin, hae apua rohkeasti!!!
Tsemppiä ja halaus!
Soitat neuvolaan ja pyydät apua. Jos et saa neuvolaan aikaa heti, niin sitten menet päivystykseen. Jos et saa puhuttua, niin printtaa kirjoituksesi mukaan.
Hae apua.