ehkäisy kv-adoptiolasta odottaessa
Hei, törmäsin netissä sivustoon jossa väitettiin että kansainvälistä adoptiota haluavien tulisi käyttä ehkäisyä odotusajan. Viimeistään siitä asti kun adoptiopaperit on lähetetty kohdemaahan.
Onko tämä totta?
Syynä mainittiin oikeastaan vain se ettei tule sellaisia tapauksia että adoptiopaperit vedettäisiin pois kun onkin raskaana. En minä ainakaan vetäisi papereita pois vaikka adoptiolapsen odotusaikana raskaaksi tulisin.
Miten tätä ehkäisyä vahditaan vai luotetaanko vain sanaan? Entä jos käykin vahinko ja tulee raskaaksi? Joutuuko silloin ulos adoptiojonosta?
Olen siis harkinnut kv-adoptiota mieheni kanssa mutta en olisi oikein valmis tuohon ehkäisyn käyttöön. Ainut mihin voisin suostua on kondomi mutta mies voisi olla siitä eri mieltä!
Kommentit (15)
Minä läpikävin yhteensä kymmenen hoitoa, inseminaatioita hormonihoidon tuella ja koeputkihoitoja. Ei tärpännyt. Sitten tulin kuitenkin raskaaksi kuusi vuotta yrittämisen aloituksesta, luomusti. Kondomissa ei tule ylimääräisiä hormoneita ja hyvin voisitte sitä käyttää sen prosessin ajan.
Ei lasta adoptaisi sellaiselle jolla on pieni vauva kotona tai vauva tulossa.
Ei tietenkään teidän ole mikään pakko käyttää ehkäisyä.
Se ei varsinaisesti pakko ole se ehkäisy kun adoptiolasta odottaa vai?
Mietin vain että jos olisi adoptiojonossa ja tulisi raskaaksi niin tippuuko automaattisesti jonosta ja jonotus alkaa taas uudestaan lapsen synnyttyä? Ja jos saa keskenmenon niin onko silti automaattisesti tippunut jonosta ja jonotus pitää alkaa uudestaan? Ei taida tuo tilanne kyllä kovin tavallinen olla.
Eikö ole kuitenkin niin että tulevan adoptiolapsen pitää aina tulla perheen kuopukseksi, jos siis olisi jo ennestään lapsia?
Koska siinähän odotetaan jo lasta saapuvaksi!
Ja jos tulee raskaaksi, joutuu pois jonosta, tietenkin. Uuden prosessin saa yleensä aloittaa, kun se esikoinen on kaksi. Jos saa, se on tapauskohtaista.
Jos sitä lasta on kotikonstein ja lääkärin avulla tahkottu ennen adoptioprosessia vuosi tolkulla, niin en näe mitään syytä ehkäisylle.
Jos nyt joku sitten sattuukin tuolla aikaa luomusti raskautumaan, niin ei varmasti kauheasti haittaa. Oma on kuitenkin aina oma lapsi. Ja todennäköisyys raskautua taitaa olla aika marginaalinen, jos ongelmia lapsensaannin suhteen on.
Ja tuskin siitä raskaudesta tarvitsee heti kertoa.. odottaa ensin vaaraviikot ja kun raskaus näyttää varmemmalta, niin kertoo sitten. Ajattele vaikka, että sitten joku toinen onnellinen pari pääsee omassa prosessissaan nopeammin eteenpäin, kun putoatte jonosta pois.
tarvitse kärsiä minkäänlaisista lapsettomuusongelmista. Ja omia ne adoptiolapsetkin on.
Ja jos raskautuu kun paperit on kohdemaassa, vaarantaa suomalaisen palvelunantajan ja ko. kohdemaan yhteistoiminnan, joten todellakin pitää ehkäistä viimeistään sen jälkeen, kun paperit on lähetetty.
Just noin mäkin ajattelisin, mutta jostain sain kuitenkin väitteen että silti pitäisi ehkäistä. Adoptiotoimisto ei halua huonoa julkisuutta kun kesken kaiken vedetäänkin hakemus pois tai jotain sinnepäin. Sitä tässä juurikin mietin että onko jollain adoptiotoimistolla muka oikeasti sellainen ohjeistus että monta vuotta tuloksetta lasta luonnollisesti ja hoidoilla yrittäneidenkin pitäisi käyttää ehkäisyä. Minä en ainakaan ihan tarpeettomia hormoneita elimistööni halua.
Ap
ihan kaikilla Suomen kolmella palvelunantajalla.
Siitä aika tiukkasävyisestikin juteltiin neuvonnassa. Kyse on lapsen edusta. Teidän täytyy olla sitoutuneita adoptioprosessiin. Prosessin kestäessä olette ensisijaisesti vastaanottamassa adoptiolasta, ette odottamassa onnellista vahinkoraskautta.
Jos et tätä asiaa ymmärrä, olet väärä ihminen adoptoimaan. Näin se vaan on.
Missään nimessä, ette saa jatkaa adoptioprosessia, jos tulet raskaaksi. Silloin odotetaan, kunnes lapsenne on noin kaksivuotias, ja kotiselvitys on tehtävä uudestaan, koska ovathan perheenne olosuhteet radikaalisti muuttuneet.
Adoption lähtökohtana on aina adoptoitavan lapsen etu. Hänen on saatava tulla perheeseen toivottuna ja odotettuna. Jos ehkäisyn käyttäminen tuntuu ylivoimaiselta uhraukselta, suosittelen jotain muuta perheenlisäyskeinoa,esim. sijaisvanhemmuutta.
T: adoptoinut ja synnyttänyt äiti
Jos ajattelee sisimmässään noin, että "oma on kuitenkin aina oma" ja pitää yllättävää luomuraskautta parempana vaihtoehtona kuin jo aloitetun adoptioprosessin saattamista loppuun.... pois sieltä jonosta ja heti!
Meillä ei ehkäisty kun ei nähty tarvetta. Ei muuten ehkäistä vieläkään vaikka molemmat lapset on jo kotona. Maksoin tosi pitkään sitä henkistä velkaa, etten ollut käynyt katkaisemassa munanjohtimia ja sanonut hyvästejä toiveelle bioäitiydestä (eikä se edes ollut erityisen voimakas toive, emme olleet hoidoissakaan!)... Nyt, 5 vuotta toisen adoption jälkeen, olen jo enimmäkseen siinä tilassa, että kuukautiset ketuttaa lähinnä vain siksi että on PMS.
Jos nyt tekisin asiat uudelleen, niin ehdottomasti joko ehkäisisin tai tosiaan lopettaisin sisäisen dialogin ja vetäisin johdot poikki.
Asian vierestä menee, mutta olipa järkky lause tuo "oma on aina oma". Varsinkin kirjoittajan tarkoittamassa merkityksessä, eli että adoptiolapsi ei ole sama kuin oma lapsi.
Onneksi minulle on tarpeeksi kokemuksen ääntä vakuuttaessani, että adoptoitu lapsi on takuulla ihan yhtä oma kuin synnytettykin. Odotusvaihe vaan on huomattavasti pidempi ja rankempi adoptiossa. Rakastan kaikkia lapsiani täydestä sydämestäni riippumatta heidän syntyperästään.
että "roikunpa tässä korvikelasta tilaamassa siltä varalta, ettei "omaa" kuulukaan" niin aika metsään mennään...
Ei taida tässä tapauksessa ihan toteutua se periaate, että adoptiossa mennään aina lapsen etu edellä.